Suomi on kadonneiden poikien maa. Kaksi kolmasosaa syrjäytyneistä nuorista on poikia. Kadonneiden poikien ja miesten määrä on viime vuosina kasvanut. Tämä on todella huolestuttavaa.
Tilanne pahenee entisestään, kun Juha Sipilän (kesk.) hallitus leikkaa ammatillisesta koulutuksesta historialliset 190 miljoonaa. Tämän seurauksena aloituspaikkoja karsitaan, lähiopetusta vähennetään, opetuspisteitä suljetaan ja opettajia irtisanotaan.
Viime viikolla pääministeri Juha Sipilä ilmoitti eduskunnassa etsivänsä työllisyyteen ratkaisuja ”laatikon ulkopuolelta”. Päivähoitomaksujen alentaminen on yksi tehokkaimmista keinoista purkaa työn vastaanottamiseen liittyviä kannustinloukkuja. Useat asiantuntijat nostivat tämän keinon esiin viime viikolla. Se on myös yksi Vihreän eduskuntaryhmän tammikuussa esittelemistä keinoista lisätä työnteon kannustimia.
Arvoisa puhemies,
Suomi täyttää ensi vuonna 100 vuotta. Sitä kelpaa juhlia.
Suomen menestystarina on ollut hieno. Suomea rakentaneet sukupolvet ovat saaneet aikaan maan, jossa hyvinvointierot ovat pieniä, tasa-arvo on maailman kärkeä ja yhteiskunnan turvaverkko varmistaa, että kaikista pidetään huolta.
Meidän tämän sukupolven päättäjien velvollisuus on pitää kiinni näistä vahvuuksista. Emme saa päästää tätä työllä ja vaivalla rakennettua yhteiskuntaa murenemaan.
Tänään suomalaisten naisten palkanmaksu päättyy tältä vuodelta. Naisten palkka on noin 83 % miesten palkasta, ja tämän vuoden osalta se on maksettu tänään.
Siksi vietämme #naistenpalkkapäivää.
Naisten turvallisuutta ei edistä turvapaikanhakijoita leimaamalla, vaan varmistamalla riittävät resurssit Istanbulin sopimuksen toteuttamiseksi pikaisesti.
Naisrauhan parantamiseksi perussuomalaisten nuorten ja naisten tulee vaatia tekoja omilta ministereiltään, jotta uhrien tukipalvelut laitetaan kuntoon ja lainsäädäntö etenee Istanbulin sopimuksen mukaisesti. Sillä olisi todellista merkitystä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyssä ja torjumisessa. Maahanmuuttovastaisen mielenosoituksen naamioiminen naisrauhan edistämiseksi ei asiassa auta.
Tänään vietetään naisten äänioikeuden 110-vuotisjuhlaa. Sen kunniaksi eduskunnassa on juhlaistunto, jossa käydään keskustelua tasa-arvosta yhteiskunnan vakauden ja kehityksen edistäjänä.
Tasa-arvolla on Suomessa hieno historia. Siitä kertoo myös juhlaistunnon aihe. Naiset saivat meillä ensimmäisenä maailmassa sekä yleisen äänioikeuden että oikeuden asettua vaaleissa ehdolle.
Pitkän odotuksen jälkeen Sipilän hallitus sai vihdoin viime viikolla hyväksyttyä tasa-arvo-ohjelmansa. Yleensä tasa-arvo-ohjelma on kuulunut hallituksen perusasioihin, mutta tällä ohjelma syntyi vasta kun useat järjestöt ryhtyivät vaatimaan sen tekemistä. Itsekin olen moneen kertaan kysellyt ohjelman perään ministeri Rehulalta, kun eduskunnan naisverkosto on häntä tavannut.
Ohjelman valmistuminen on merkkihetki, sillä tasa-arvo-ohjelmilla on tutkitusti tärkeä rooli tasa-arvon edistämisessä. Hädin tuskin kymmensivuista ohjelmaa lukiessa tosin herää kysymys, miten sen valmistuminen otti lähes vuoden.
Vihreiden kansanedustaja ja eduskuntaryhmän varapuheenjohtaja Krista Mikkonen tyrmää Perussuomalaisten yrityksen käyttää naisrauhaa keppihevosena maahanmuuttovastaisuudelle. Perussuomalaiset Nuoret ja Naiset järjestävät lauantaina Joensuussa naisrauhan puolesta mielenosoituksen.
– Tärkein tapa edistää naisten turvallisuutta on toimeenpanna pikaisesti Istanbulin sopimus. Hallitus voisi halutessaan tehdä sen ohjaamalla siihen riittävät resurssit.
Tänään moni nainen on saanut käteensä ruusun, kiitos kansainvälisen naistenpäivän. Huomaavaisuus on hyve, mutta on silti hyvä muistaa, että alun perin naistenpäivässä oli kysymys aivan muusta kuin kukkasista. Nimittäin tasa-arvosta.
Tasa-arvosta naistenpäivässä on kyse edelleen, sillä vaikka hallitusohjelmassa muuta väitetäänkin, tasa-arvo ei ole vielä valmis. Haluan nostaa esiin erityisesti kaksi tasa-arvon ongelmaa: naisiin kohdistuvan väkivallan ja palkkaepätasa-arvon.
Arvoisa rouva puhemies! Ministeri, hyvät läsnäolijat ja muut kuuntelijat!
Ihan tähän alkuun haluan kommentoida sitä ajatusta, jota keskustelussa on heitetty ilmaan, että kehitysyhteistyön tuloksellisuus ja sen seuranta olisivat jotenkin uusi asia. Tai että naisten ja tyttöjen kehittymiseen panostaminen olisi uusi asia, joka tulisi tämän kehityspoliittisen selonteon myötä. Täytyy muistuttaa, että näin ei ole.