Naisrauha edistyy toimeenpanemalla Istanbulin sopimus
Naisten turvallisuutta ei edistä turvapaikanhakijoita leimaamalla, vaan varmistamalla riittävät resurssit Istanbulin sopimuksen toteuttamiseksi pikaisesti.
Naisrauhan parantamiseksi perussuomalaisten nuorten ja naisten tulee vaatia tekoja omilta ministereiltään, jotta uhrien tukipalvelut laitetaan kuntoon ja lainsäädäntö etenee Istanbulin sopimuksen mukaisesti. Sillä olisi todellista merkitystä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisyssä ja torjumisessa. Maahanmuuttovastaisen mielenosoituksen naamioiminen naisrauhan edistämiseksi ei asiassa auta. Katujen turvallisuudesta huolehditaan varmistamalla poliisille riittävät resurssit.
Suomi hyväksyi naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskevan Euroopan neuvoston yleissopimuksen (Istanbulin sopimus) viime syksynä. Käytännön toimet sopimuksen täytäntöönpanemiseksi kuitenkin uupuvat, erityisesti koskien väkivallan ehkäisyä ja uhrien palveluita. Myös lainsäädännön uudistuksia tarvitaan.
Perhe- ja lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden tukipalvelut ovat Suomessa täysin riittämättömät. Istanbulin sopimuksen suosituksen mukaan esimerkiksi raiskauskriisikeskuksia tulisi olla 13 eri puolilla Suomea. Tällä hetkellä keskuksia on ainoastaan yksi, jolla on toimintaa Helsingissä ja Jyväskylässä.
Myös turvakotiverkostomme on auttamattoman harva ja meiltä puuttuu ympärivuorokautinen puhelinpalvelu, josta väkivaltaa kokenut saa apua. Nämä asiat saataisiin helposti kuntoon, jos hallituksella olisi tahtoa osoittaa toimintaan riittävästi varoja.
Istanbulin sopimuksen vaatimat lainsäädäntömuutokset ovat perussuomalaisen työ- ja oikeusministerin käsissä. Nämä koskevat muun muassa pakkoavioliiton kriminalisoimista ja mitätöimistä, sukuelinten silpomisen kirjaamista rikoslakiin, seksuaalirikosten määritelmien kiristämistä ja sovittelumenettelyn kieltämistä lähisuhdeväkivaltarikoksissa.
Krista Mikkonen
kansanedustaja (vihr.)
Joensuu
Kirjoitus on julkaistu Karjalaisessa
Mites saavutettaisiin sukupuolineutraali naisrauha? Aika äkkiä tuntui löytyvän asia, jossa sukupuoli onkin objektiivinen tosiasia, jolla on hyvin oleellisia poliittisia ja juridisia vaikutuksia.
Naisrauhahan on vuosisatainen perinne pohjoismaissa. Miksi monikulttuurisuus on sen nyt hävittänyt? Eikö tämä ole se peruskysymys?