Luonnon köyhtyminen voidaan pysäyttää

Käynnissä oleva kansainvälinen monimuotoisuusviikko muistuttaa luonnonkirjon tärkeydestä. Luonto köyhtyy huolestuttavaa vauhtia. Se heikentää myös ihmisten elinmahdollisuuksia, olemmehan riippuvaisia luonnosta ruuantuotannosta alkaen.

Lajikadosta puhuttaessa monelle tulee mieleen sademetsät tai merten korallit. Niiden ohella monimuotoisuus hupenee yhtä lailla kaikkialla maailmassa, myös meillä. Vuoden takainen uhanalaisuuskartoitus Suomen luonnosta kertoi karua kieltään. Emme ole saaneet luontokatoa pysäytettyä yrityksistä huolimatta.

Hyviä uutisia sen sijaan saatiin viime viikolla julkistetuista Luken ja Syken selvityksen ennakkotiedoista. Sen mukaan meillä on tällä vuosikymmenellä ensimmäistä kertaa mahdollisuus muuttaa huomattavasti luonnon monimuotoisuuden kehityssuuntaa. Se vaatii nykyistä määrätietoisempia toimia – lisää suojelualueita sekä jo heikentyneiden elinympäristöjen kunnostamista, ennallistamista ja hoitoa.

Tähän on jo tartuttu. Ympäristöministeriön uusi Helmi-ohjelma suojelee ja ennallistaa soita. Sen avulla kunnostetaan ja hoidetaan heikentyneitä elinympäristöjä, kuten umpeenkasvaneita perinneympäristöjä, lintuvesiä ja kosteikkoja. Työt ovat käynnistyneet ympäri maata ja ne perustuvat maanomistajien vapaaehtoisuuteen.

Metsiensuojeluohjelma Metso on hyvässä vauhdissa. On hienoa, että suomalaiset haluavat suojella metsiään vapaaehtoisesti korvausta vastaan.

Pysäyttääksemme luonnon köyhtymisen pelkkä suojelu ei riitä. Aivan kaikessa toiminnassa on huomioitava nykyistä paremmin vaikutukset monimuotoisuudelle.

Talousmetsissä luonnonhoitotoimia on tehty jo pitkään, mistä on tutkitusti ollut apua. Metsälajiston kohdalla uhanalaisuuskehitystä ei silti ole saatu pysäytettyä. Edelleen järeitä säästöpuita, lahopuiden määrää, kulotusta ja riistatiheikköjä tulisi lisätä, sen sijaan maanmuokkausta ja avohakkuita vähentää.

Niin ikään hyvin alkaneita vesiensuojelutoimia on jatkettava. Yhteistyössä viljelijöiden kanssa tehtävään vesiensuojelun tehostamisohjelmaan on laitettu lisäpuhtia. Saaristomeren valuma-alueen pelloilla aloitetaan kipsilevitys, minkä avulla peltojen fosforipäästöt voidaan jopa puolittaa. Kesän kokemusten perusteella kipsin käyttöä voidaan laajentaa muualle Suomeen.

Hyönteisten katoamiseen on viime aikoina herätty ja syystä. Ilman pölyttäjiä jäämme ilman ruokaa. Monet ovat innostuneet nikkaroimaan hyönteishotelleja. Ne ovat oiva apu pörriäisille. Yhtä lailla tarvitaan torjunta-aineiden vähentämistä ja pölyttäjiä houkuttelevien kasvien lisäämistä.

Luonnonlaitumet ovat perinteisesti tarjonneet hyviä elinympäristöjä niin pörriäisille kuin muillekin katoamisvaarassa oleville lajeille. Laitumien ohella kaikki perinneympäristöt ovat uhanalaisia. Nyt niitä ryhdytään kunnostamaan Helmi-hankkeella, jotta ne voidaan ottaa takaisin maatalouskäyttöön. Samalla maisema-arvot kohenevat.

Yhteistä luontopääomaa on voinut hävittää ilmaiseksi. Näin ei voi jatkua. Luonnon monimuotoisuuden heikentämisestä tulee tehdä taloudellisesti kannattamatonta. Samalla sen ylläpitämiseksi tarvitaan enemmän kannusteita.

Olemassa olevien taloudellisia ohjauskeinoja tulee parantaa. Erityisesti niitä tukia, jotka edistävät monimuotoisuuden suojelua tai mahdollistavat sen ylläpidon tuotannon rinnalla, pitää lisätä. Yhtä tärkeää on lopettaa tuet monimuotoisuutta heikentäville toimille.

Työhön monimuotoisuuden pysäyttämiseen tarvitaan kaikkia. Valtiota, kuntia, yrityksiä, maanomistajia, järjestöjä ja jokaista meistä. Yhteistyöllä se on mahdollista.

Teksti on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa kolumnina 20.5.2020.

Oikaisu Jari Lepän virheelliseen tietoon Vihreiden metsänhoitoon ja tavoitteisiin liittyen

Mahtaako johtua lähestyvistä vaaleista vai mistä, että muiden puolueiden jäsenet levittävät virheellistä tietoa Vihreiden tavoitteista. Toimitusministeriön maa- ja metsätalousministeri Jari Leppä väitti (Matti ja Liisa 28.3.) että Vihreät vastustaisivat metsänhoitoa ja tavoitteenamme olisi museoida metsät. Näin ei ole. Metsät ovat hyvä uusiutuva raaka-aine, joka on aina ollut suomalaisten niin henkisen kuin taloudellisen hyvinvoinnin lähde.

Lue lisää

Maakunnat ja sote

Vihreät eivät ole lakkauttamassa yhtään maakuntaa. On selvää, että sosiaali- ja terveyspalvelut tulee hoitaa kuntaa suuremmilla harteilla. Vihreiden sote-mallissa lähtökohtana on 18 nykyisten maakuntien mukaista sote-aluetta, aivan samoin kuin hallituksenkin esityksessä.

Lue lisää

Siun soten kehittämistä kannattaa jatkaa

Keskustan puoluesihteeri Riikka Pirkkalainen ja Pohjois-Karjalan piirin toiminnanjohtaja Antti Varis väittivät oppositiopuolueiden pelaavan eduskunnassa eri korteilla kuin maakunnassa ja olevan valmiita romuttamaan sote-uudistuksen (Karjalainen, 17.10.).

 

Sosialidemokraatit, vihreät ja muut oppositiopuolueet ovat olleet huolissaan sote-uudistuksen huonosta valmistelusta. Muun muassa tästä syystä lakiesityksen käsittely on vaatinut pitkiä päiviä sosiaali- ja terveysvaliokunnalta.

Lue lisää

Kantani kansalaistottelemattomuuteen

Jyrki Utriainen kysyi kolumnissaan (Karjalainen 2.8.), mitä ajattelen kansalaistottelemattomuudesta. Kansalaistottelemattomuudella tarkoitetaan rauhanomaista vaikuttamista, jossa kieltäydytään noudattamasta epäoikeudenmukaisena pidettyä lakia tai aktiivisesti rikotaan sitä. Sillä halutaan nostaa asia keskusteluun ja sitä kautta muutosta lainsäädäntöön.

Lue lisää

Kaivoslaki vaatii pikaista muutosta

Suomen löperö kaivoslainsäädäntö suorastaan yllyttää mineraalivarojen ryöstökäyttöön. Kuka tahansa voi varata minkä alueen tahansa malminetsintään pelkällä ilmoituksella.

 

Jos arvokasta mineraalia löytyy, löytäjä saa sen pitää ilman kummempia korvauksia. Ei ihme, että Suomi kiinnostaa ulkomaisia kaivosyhtiöitä.

Lue lisää

Heinävesi tarvitsee kaivoslain muutoksen pikaisesti

Suomen kaivoslainsäädäntö on löperö. Se suorastaan yllyttää mineraalivarojen ryöstökäyttöön. Meiltä puuttuu kaivosvero eikä yhtiöiltä vaadita käyttöoikeuskorvauksia. Minkä tahansa alueen voi varata malminetsintään ilman maanomistajan lupaa. Ei siis ihme, että Suomi kiinnostaa ulkomaisia kaivosyhtiöitä.

 

Kaivosteollisuutta tarvitaan, mutta sille ei pidä uhrata mitä tahansa. Jokaisella kaivoksella on haittavaikutuksia, joita tulee tarkoin punnita sen hyötyihin. Kaivosten työllisyysvaikutukset ovat väliaikaisia, kun taas luontoarvot ovat pysyviä.

Lue lisää