Käynnissä oleva kansainvälinen monimuotoisuusviikko muistuttaa luonnonkirjon tärkeydestä. Luonto köyhtyy huolestuttavaa vauhtia. Se heikentää myös ihmisten elinmahdollisuuksia, olemmehan riippuvaisia luonnosta ruuantuotannosta alkaen.
Lajikadosta puhuttaessa monelle tulee mieleen sademetsät tai merten korallit. Niiden ohella monimuotoisuus hupenee yhtä lailla kaikkialla maailmassa, myös meillä. Vuoden takainen uhanalaisuuskartoitus Suomen luonnosta kertoi karua kieltään. Emme ole saaneet luontokatoa pysäytettyä yrityksistä huolimatta.
Hyviä uutisia sen sijaan saatiin viime viikolla julkistetuista Luken ja Syken selvityksen ennakkotiedoista. Sen mukaan meillä on tällä vuosikymmenellä ensimmäistä kertaa mahdollisuus muuttaa huomattavasti luonnon monimuotoisuuden kehityssuuntaa. Se vaatii nykyistä määrätietoisempia toimia – lisää suojelualueita sekä jo heikentyneiden elinympäristöjen kunnostamista, ennallistamista ja hoitoa.
Tähän on jo tartuttu. Ympäristöministeriön uusi Helmi-ohjelma suojelee ja ennallistaa soita. Sen avulla kunnostetaan ja hoidetaan heikentyneitä elinympäristöjä, kuten umpeenkasvaneita perinneympäristöjä, lintuvesiä ja kosteikkoja. Työt ovat käynnistyneet ympäri maata ja ne perustuvat maanomistajien vapaaehtoisuuteen.
Metsiensuojeluohjelma Metso on hyvässä vauhdissa. On hienoa, että suomalaiset haluavat suojella metsiään vapaaehtoisesti korvausta vastaan.
Pysäyttääksemme luonnon köyhtymisen pelkkä suojelu ei riitä. Aivan kaikessa toiminnassa on huomioitava nykyistä paremmin vaikutukset monimuotoisuudelle.
Talousmetsissä luonnonhoitotoimia on tehty jo pitkään, mistä on tutkitusti ollut apua. Metsälajiston kohdalla uhanalaisuuskehitystä ei silti ole saatu pysäytettyä. Edelleen järeitä säästöpuita, lahopuiden määrää, kulotusta ja riistatiheikköjä tulisi lisätä, sen sijaan maanmuokkausta ja avohakkuita vähentää.
Niin ikään hyvin alkaneita vesiensuojelutoimia on jatkettava. Yhteistyössä viljelijöiden kanssa tehtävään vesiensuojelun tehostamisohjelmaan on laitettu lisäpuhtia. Saaristomeren valuma-alueen pelloilla aloitetaan kipsilevitys, minkä avulla peltojen fosforipäästöt voidaan jopa puolittaa. Kesän kokemusten perusteella kipsin käyttöä voidaan laajentaa muualle Suomeen.
Hyönteisten katoamiseen on viime aikoina herätty ja syystä. Ilman pölyttäjiä jäämme ilman ruokaa. Monet ovat innostuneet nikkaroimaan hyönteishotelleja. Ne ovat oiva apu pörriäisille. Yhtä lailla tarvitaan torjunta-aineiden vähentämistä ja pölyttäjiä houkuttelevien kasvien lisäämistä.
Luonnonlaitumet ovat perinteisesti tarjonneet hyviä elinympäristöjä niin pörriäisille kuin muillekin katoamisvaarassa oleville lajeille. Laitumien ohella kaikki perinneympäristöt ovat uhanalaisia. Nyt niitä ryhdytään kunnostamaan Helmi-hankkeella, jotta ne voidaan ottaa takaisin maatalouskäyttöön. Samalla maisema-arvot kohenevat.
Yhteistä luontopääomaa on voinut hävittää ilmaiseksi. Näin ei voi jatkua. Luonnon monimuotoisuuden heikentämisestä tulee tehdä taloudellisesti kannattamatonta. Samalla sen ylläpitämiseksi tarvitaan enemmän kannusteita.
Olemassa olevien taloudellisia ohjauskeinoja tulee parantaa. Erityisesti niitä tukia, jotka edistävät monimuotoisuuden suojelua tai mahdollistavat sen ylläpidon tuotannon rinnalla, pitää lisätä. Yhtä tärkeää on lopettaa tuet monimuotoisuutta heikentäville toimille.
Työhön monimuotoisuuden pysäyttämiseen tarvitaan kaikkia. Valtiota, kuntia, yrityksiä, maanomistajia, järjestöjä ja jokaista meistä. Yhteistyöllä se on mahdollista.
Teksti on julkaistu Maaseudun Tulevaisuudessa kolumnina 20.5.2020.