Työelämästä on saatava tasa-arvoinen kaikille sukupuolille

Tänään suomalaisten naisten palkanmaksu päättyy tältä vuodelta. Naisten palkka on noin 83 % miesten palkasta, ja tämän vuoden osalta se on maksettu tänään.

 

Siksi vietämme #naistenpalkkapäivää.

 

Tasa-arvon mallimaassa Suomessa palkkaero on ja pysyy. Eroa on saatu kurottua umpeen hävyttömän hitaasti. Samapalkkaisuusohjelman tavoitteena oli kaventaa palkkaero 15 prosenttiin viime vuoteen mennessä. Tässä epäonnistuttiin.

 

Palkkaeroa selittää se, että työmarkkinamme ovat yhdet Euroopan eriytyneimmistä. Naiset ovat enemmistönä sosiaali- ja terveyspalveluissa (87 % naisia), miehet puolestaan rakennusalalla (yli 92 % miehiä). Vain kymmenesosa meistä työskentelee sellaisella alalla, joka ei ole sukupuolittunut. Tällaisia tasa-ammatteja ovat ne, joissa eri sukupuolta olevien osuus työntekijöistä on 40–60 %.

 

Sukupuolittuneet työmarkkinat ovat suoraa seurausta sukupuolittuneesta koulutuksesta. Se näkyy ammatillisessa koulutuksessa sekä toisella että korkea-asteella: sosiaali-, terveys- ja liikunta-alaa opiskelevista 85 % on naisia, tekniikan ja liikenteen alan opiskelijoista suurin piirtein sama osuus on miehiä.

 

Naisvaltaiset alat ovat usein myös matalapalkka-aloja. Asiaa ei auta hallituksen kätilöimä kiky-sopimus, joka leikkaa julkiselta sektorilta yksityisen hyväksi. Julkisen sektorin työntekijöistä 70 % on naisia, ja kiky kurittaa näitä jo ennestään pienipalkkaisia sairaanhoitajia ja lastentarhanopettajia. Tämä ei ainakaan edesauta palkkatasa-arvon saavuttamista.

 

Naisten asema työmarkkinoilla paranisi, jos saisimme aikaan kunnollisen perhevapaiden uudistuksen. Isien osuus perhevapaapäivien käytössä on meillä edelleen alle kymmenen prosenttia, kun Ruotsissa on päästy 25 prosenttiin. Sen seurauksena perheenperustamisiässä olevien naisten työllisyysaste on meillä kuusi prosenttiyksikköä alempi kuin miehillä.

 

Nyt työnantajia rangaistaan nuorten naisten palkkaamisesta. Vanhemmuudesta aiheutuvat kustannukset jäävät pääosin äidin työnantajan maksettavaksi. Tämä heikentää naisvaltaisten alojen palkkoja. Hallituksen myöntämä uusi korvaus äidin työnantajalle on pieni lohtu. Mutta koska se ei puutu rakenteisiin, ei sillä saada muutosta työmarkkinoiden sukupuolittuneisuuteen. Tähän pääsemiseksi vanhemmuuden kustannukset on jaettava tasan vanhempien työnantajien kesken.

 

Palkkaeron tasaamiseksi on vielä työtä tehtävänä. Meidän pidettävä huoli siitä, että kaikkia kannustetaan kehittämään osaamistaan omien kykyjensä eikä sukupuolen perusteella. Perhevapaat on remontoitava perusteellisesti. Suomen pitää olla tasa-arvoinen maa kaikille sukupuolille.