Kehityspoliittisesta selonteosta

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri, hyvät läsnäolijat ja muut kuuntelijat!

 

Ihan tähän alkuun haluan kommentoida sitä ajatusta, jota keskustelussa on heitetty ilmaan, että kehitysyhteistyön tuloksellisuus ja sen seuranta olisivat jotenkin uusi asia. Tai että naisten ja tyttöjen kehittymiseen panostaminen olisi uusi asia, joka tulisi tämän kehityspoliittisen selonteon myötä. Täytyy muistuttaa, että näin ei ole. Tämähän on ollut jo pitkään Suomen linja, jota on seurattu jo pitkään ja josta on saatu hyviä tuloksia siitä, että kehitysyhteistyövarat on kohdennettu hyvin ja tuloksellisesti. On oikein hyvä, että tätä edelleen jatketaan.

 

Tätä kehityspoliittista ohjelmaa voi kiittää siitä, että se on nimennyt päätavoitteekseen edellisen ohjelman mukaisesti äärimmäisen köyhyyden poistamisen ja ihmisoikeusperustaisen työn. Se ottaa myös kohtuullisesti huomioon YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030:n tavoitteet. Herää kuitenkin kysymys siitä, päästäänkö tässä sanoista tekoihin, sillä kehitysyhteistyörahojen leikkaukset ovat niin rajuja.

 

Ne neljä painopistealuetta, jotka on määritetty hallitusohjelmassa, eli naisten ja tyttöjen oikeudet, kehitysmaiden talouksien kehittyminen, yhteiskuntien demokraattisuus ja toimintakyvyn vahvistaminen sekä ruokaturva, veden ja energian saatavuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö, ovat hyviä. Niitä on helppo olla tukemassa. Minua kuitenkin ihmetyttää se, että joukosta puuttuu Suomen ylpeys ja kehitysyhteistyön yksi suurimmista sektoreista, eli koulutus. Se on toki mukana naisten ja tyttöjen kanssa tehtävän työn kohdalla, mutta näkisin, että me voisimme vielä paremmin hyödyntää maailmalla tunnettua vahvuuttamme.

 

Kun pakolaisilta itseltään kysytään heidän avuntarpeestaan, niin useimpien ensisijainen toive on lasten ja nuorten koulutus. Kansainvälinen rahoitus koulutuksen tukemiseksi katastrofitilanteissa ei vastaa lähellekään tuen tarvetta. Tukemalla koulutusta on samalla mahdollisuus myös poistaa pakolaisuuden syitä. Kun nyt mietitään myös koulutusvientiä, niin pitäisin hyvänä, että koulutusviennistä ja kehitysyhteistyövaroin tehtävästä koulutusyhteistyöstä valmisteltaisiin omat linjauksensa yhteistyössä opetus- ja ulkoministeriöiden sekä järjestö- ja oppilaitostoimijoiden kanssa.

 

Arvoisa puhemies!

 

Tänään on paljon puhuttanut myös se, että järjestöjen kehitysapurahoja leikataan hyvin rajusti. Se on erittäin valitettavaa, sillä järjestöt tekevät äärimmäisen hyvää työtä, ja ne tekevät sitä nimenomaan paikallistasolla yhdessä paikallisyhteisöjen kanssa. On tärkeätä varmistaa se, etteivät pienten järjestöjen toiminta ja niiden saavuttamat hyvät tulokset vaarannu. Täytyy muistaa, että vaikka Suomi on valinnut kahdenkeskiselle avulleen painopistemaita, on järjestöjen kehitysyhteistyössä tärkeää olla mahdollisuus toimia myös muualla. Järjestöillä on usein luontaiset yhteydet joillekin tietyille alueille ja ne pystyvät hyvin vaikutuksellisiin tuloksiin nimenomaan siellä. On kohtuutonta määritellä järjestöjen toimintaa niin, että myös niiltä vaaditaan toiminnan kohdentamista valtion virallisiin kahdenvälisen yhteistyön kohdemaihin.

 

Paljon on keskusteluttanut myös se, että tässä nyt vahvasti on nostettu esiin yritykset ja suomalaisen osaamisen vieminen tähän Suomen kehityspolitiikkaan. On hyvä, että yksityinen sektori tulee mukaan kehityspolitiikkaan, ja vuoropuhelun lisääminen ei ole mikään huono ajatus, mutta on kuitenkin varmistettava se, että yritysten työn kautta on mahdollista tukea ihmisoikeusperusteisesti kaikkein eniten apua tarvitsevia, eikä lähdetä menemään sinne yritysten intressit edellä. On totta, että vuosikymmeniä sitten kehityspolitiikassa oli ongelmia. Meillä oli tilanteita, joissa vietiin puimureita Afrikkaan alueille, joissa niille ei ollut tarvetta, ja sitä tehtiin nimenomaan suomalaisten yritysten ehdoilla. Tällaisia virheitä ei pidä enää tehdä, ja siksi on äärimmäisen tärkeätä, että tätä yritysten yhteiskuntavastuun toteutumista ja yksityisen sektorin mukaantuloa kehitysyhteistyöhön linjataan kunnolla, sitä seurataan, siltä vaaditaan raportointia, ja sitä ei myöskään tehdä järjestöjen työn kustannuksella.

 

Arvoisa puhemies!

 

Pakolaisvirtaan on varmasti paljon muitakin syitä kuin vain kehitysyhteistyön määrärahojen väheneminen. Mutta sekin on tosiasia, että kun YK:n Maailman ruokaohjelmalta loppuivat rahat ja se joutui vähentämään pakolaisten ruoka-avustusta, Syyrian lähellä olevilta leireiltä lähti liikkeelle valtava joukko pakolaisia. He katsoivat, että he eivät enää voi odottaa tilanteen paranemista pakolaisleireillä, koska olosuhteet heikkenivät niin paljon. He lähtivät etsimään apua muualta. Joissain tapauksissa kehitysyhteistyövarojen leikkauksella on siis aivan suorat vaikutukset pakolaisvirtojen määrään.

 

Puhe on pidetty eduskunnan täysistunnossa 17.2.2016 käydyssä keskustelussa valtioneuvoston selonteosta Suomen kehityspolitiikasta.