Kuinka pitkään täällä on oltava työtön jotta voisi saada töitä?
Työllisyys on Sipilän hallituksen kärkitavoitteita. Keväästä asti hallitus on miettinyt päänsä puhki uusia keinoja työllisyyslukujen parantamiseksi. Siinä hötäkässä vanhat keinot näyttävät unohtuneen. Työllistämisrahat ovat nimittäin jälleen vähissä.
Tänään vietetään ensimmäistä kertaa Suomessa kansainvälistä vertaistuen päivää. Meille päivän on maailmalta lanseerannut Kansalaisareenan Avita Kaveria -hanke. Tarkoituksena on antaa arvo niille ihmisille, jotka tukevat läheistensä hyvinvointia.
Vertaistuki on tukea ihmiseltä ihmiselle tasa-arvoisessa vuorovaikutuksessa. Me kaikki annamme ja saamme sitä eri tavoin, eri tilanteissa, usein huomaamattamme.
Tänään eduskunnassa käydään keskustelu, jossa punnitaan kansanedustajien kanta kaikkien ihmisten yhdenvertaisuuteen. Keskustelussa on hallituksen esitys, joka pienentäisi oleskeluluvan saaneiden työttömyysturvaa 90 prosenttiin.
Suomen perustuslain mukaan ihmiset ovat alkuperästään riippumatta yhdenvertaisia lain edessä. Hallituksen esitys rikkoo tätä periaatetta vastaan.
Viime aikoina olen saanut tutustunut vanhusten hoidon käytäntöön. Kiersin yhden päivän kotihoitajan työparina vanhusten kodeissa ja olin yhden päivän tutustumassa joensuulaiseen vanhusten palvelutaloon. Autoin aamupalan laitoissa, petasin sänkyjä, avustin pukeutumisessa, tein pientä siivousta, jututin vanhuksia, keitin kahvia, harjasin hiuksia.
Työllisyys ei parane työttömiä kyykyttämällä. Se paranee tukemalla uusien työpaikkojen syntymistä. Tämä toivottavasti selviää syksyn aikana vielä hallituspuolueillekin, kun ne miettivät uusia työllistämisen keinoja.
Erityisesti vanhempien miesten työllistämiseen tarvitaan uusia keinoja. Meillä yli 50-vuotiaiden miesten työllisyys on heikompaa kuin muissa Pohjoismaissa. Rakennemuutos on vienyt heiltä monelta työpaikan ja työttömyys on pitkittynyt.
Tänään vietetään maailman pakolaispäivää. Joka päivä väkivalta ja konfliktit pakottavat satoja perheitä pakenemaan kotoaan. YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n arvion mukaan maailmassa on 60 miljoonaa pakolaista. Määrä on valtava. Kymmenen Suomen verran ihmisiä on joutunut jättämään kotinsa. Yhtä paljon pakolaisia on ollut viimeksi toisen maailmansodan aikaan. Yli puolet pakolaisista on lapsia.
Kotoaan ei kukaan haluaisi lähteä, mutta joskus on pakko. Sota, vaino, kriisit ja elinympäristön tuhoutuminen ajavat perheet pakosalle.
Meille kaikille perhe on tärkeä.
Siksi ei ole ihme, että suomalaisia järkytti suuresti riihimäkeläisperheen kohtalo, josta Helsingin Sanomat uutisoivat puolitoista viikko sitten. Pitkään Suomessa asunut irakailaisperhe halutaan hajottaa. Perheen äiti ja kolmevuotias lapsi aiotaan käännyttää Irakiin. Heidät erotetaan perheen isästä ja sylivauvasta, jotka saavat luvan jäädä Suomeen.
Perheen kohtalosta nousseen kohun jälkeen käännytystä on lykätty, mutta perhe ei ole vielä turvassa.
Tänään tulee Suomessakin vihdoin viimein voimaan YK:n vammaissopimus. Suomi allekirjoitti sopimuksen jo vuonna 2006, mutta sen vaatimat lakimuutokset saatiin loppuun vasta viime kuussa. Olemme asiassa yksi EU:n hännänhuipuista. Nyt, kymmenen vuotta myöhemmin, sopimus vihdoin astuu voimaan. Asiasta on syytä iloita.
Sopimus kieltää vammaisten syrjinnän. Se antaa vammaisille täydet ihmisoikeudet takaamalla heille palvelut, jotka mahdollistavat itsenäisen elämän. Se edellyttää esteettömyyttä niin kaduilla ja rakennuksissa kuin viestinnässä. Vammaisilla on oikeus osallistua itseään koskevien asioiden päättämiseen.
Tänään vietetään maailman merien päivää. Merien päivä on YK:n teemapäivä, joka muistuttaa merten roolista elämän ylläpitäjänä. Merien suojelu on elinehtomme ja edellytys kestävälle tulevaisuudelle.
Kerran vuodessa onkin hyvä muistuttaa itseämme siitä, millainen vaikutus meillä on maailman meriin. Surullinen totuus on, että merillä menisi paljon paremmin ilman ihmistä. Valtamerien pahimmat ongelmat, liikakalastus, resurssien liikakäyttö, saasteet, ilmastonmuutos ja vieraslajit, johtuvat kaikki meistä ihmisistä.
Maatalous on kriisissä. Tukien viivästykset, Venäjän-viennin romahdus ja hintojen lasku ovat ajaneet maatalousyrittäjät ahtaalle. Samaa mieltä kanssamme ovat myös vasemmistoliitto, RKP ja kristilliset, joiden kanssa jätimme perjantaina yhteisen välikysymyksen suomalaisen maatalouden kriisistä.
Tilanne on monilla tiloilla kriittinen sekä toimeentulon että jaksamisen kannalta. Mikä siis avuksi?