Kansalaistoiminnassa vapaaehtoinen määrää tahdin

Olisi vaikeaa kuvitella Suomea ilman vertais- ja vapaaehtoistoimintaa.

 

Vapaaehtoiset toimivat yli sadassa tuhannessa yhdistyksessä, jotka koskettavat tavalla tai toisella jokaista suomalaista. He ylläpitävät retkipaikkoja, uimarantoja ja kylätaloja. He tarjoavat vertaistukea, tuottavat tietoa, vaikuttavat ja neuvovat.

 

Meistä huima määrä, 43 prosenttia, tekee vapaaehtoistyötä. Ei ihme, sillä vapaaehtoistyö lisää tutkitusti tekijöidensä hyvinvointia. Silti monella yhdistyksellä on puutetta aktiiveista. Vapaaehtoistyökin kasautuu.

 

Ei tarvitsisi, sillä kyselyjen mukaan on iso joukko ihmisiä, jotka haluaisivat tehdä vapaaehtoistyötä mutta eivät tee sitä. Heidät pitäisi saada mukaan, jotta vapaaehtoistyö ja sen hyödyt jakautuisivat tasaisemmin.

 

Mikä saa ihmiset lähtemään mukaan vapaaehtoistoimintaan? Jokaisella on omat syynsä, mutta kaikille yhteistä on se, että toiminnasta saa itselleen jotain. Minut on saanut mukaan halu vaikuttaa oman toiminnan kautta, mahdollisuus oppia uutta ja tavata uusia ihmisiä.

 

Yksi este vapaaehtoistyöhön osallistumiseen on tiedon puute. Harva tietää, mitä kaikkia mahdollisuuksia vapaaehtoistoiminta tarjoaa.

 

Kunnat hyötyvät kansalaistoiminnasta monella tapaa. Järjestöt täydentävät kunnan palveluita ja aktiivinen harrastustoiminta lisää kunnan vetovoimaa. Siksi on kunnan kannalta järkevää ja taloudellista tukea järjestöjen toimintaa.

 

Rahallisen tuen lisäksi kunnat voivat tarjota ilmaisia tiloja. Hyvät tilat ovat toiminnan edellytys, ja on kaikilta pois, jos tarjonta jää kiinni tilanpuutteesta. Monessa kunnassa on saatu hyviä kokemuksia järjestötaloista, joissa yhdistysten on helppo järjestää tapahtumia yhdessä.

 

Järjestöjen rooli kunnissa kasvaa. Kun sote-palvelut siirtyvät maakunnan vastuulle, jää kuntien vastuulle ihmisten hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen. Tässä toiminnassa järjestöjen rooli on aina ollut valtava. Jatkossa kuntien kannattaa ottaa entistä vahvemmin järjestöt kumppaneikseen.

 

Vapaaehtoistoiminta ei kuitenkaan saa olla kunnalle säästökeino eikä sote-uudistuksen pelastusrengas. Tärkeintä on aina ihmisten oma halu toimia. Mukana pitää voida olla juuri sen verran kuin jaksaa ja haluaa.

 

Järjestöillä on valtavasti annettavaa meille kaikille. Samalla voimme itse kukin miettiä, olisiko minulla annettavaa jollekin järjestölle.

 

 

Blogiteksti on julkaistu myös Kansalaisareenan Verkkoareena-blogissa.