Maatalous tarvitsee näkymän vähähiilisestä tulevaisuudesta. Siksi maataloudelle tulee asettaa päästövähennystavoite ja samalla laatia suunnitelma siitä, miten alan kannattavuutta parannetaan.
Monet viljelijät ovat jo pitkään tehneet tiloillaan työtä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Silti maatalouden päästöt eivät ole laskeneet koko 2000-luvulla, vaan jopa hieman kasvaneet. Tämä johtuu siitä, että samanaikaisesti toisilla toimilla sektorin päästöjä on lisätty, joten kokonaisvaikutus jää nollaan. Asian ääneen sanominen on herättänyt kiivaan keskustelun.
Itämeren ja muiden vesien suojelu on edennyt tällä hallituskaudella hyvin. Erityisen paljon toimia on tehty rehevöitymisestä pahasti kärsivän Saaristomeren valuma-alueella. Nyt olemme päättäneet ryhtyä uusiin toimiin, joilla saamme poistettua Saaristomeren valuma-alueen Itämeren niin sanottujen hot spottien, eli “pääsaastumisalueiden” joukosta vuoteen 2027 mennessä.
Maatalouden ilmastotyön potentiaali on valtava. Ruoantuotanto on tällä hetkellä suuri päästöjen lähde, mutta valitsemalla ilmastoviisaita käytäntöjä maanviljelyllä on mahdollisuus pienentää päästöjään ja lisätä hiilen sidontaa ilmakehästä. Moni viljelijä on jo ottanut käyttöönsä ilmastoystävällisempiä tuotantotapoja. Nyt on tärkeää saada ne vallitseviksi käytänteiksi, sillä on selvää, että maataloudessa päästöjä pitää vähentää siinä missä esimerkiksi liikenteessä ja energiantuotannossa.
Valkoposkihanhikeskustelu käy vilkkaana. Kaikilla on muistissa viime kevään poikkeuksellinen tilanne, joka pysäytti hanhet tavallista pidemmäksi aikaa itäisen Suomen pelloille. Seurauksena olivat mittavat vahingot viljelijöiden työlle, omaisuudelle ja jaksamiselle.
Ympäristöministeriö ja maa- ja metsätalousministeriö lähtivät yhdessä ratkaisemaan ongelmaa perustamalla valkoposkihanhityöryhmän, joka ehdotti liudan toimia vahinkojen ehkäisemiseksi. Niiden toteutukseen ryhdyttiin heti. Esimerkiksi poikkeuslupia hanhien karkottamiseksi laitettiin välittömästi täytäntöön ja lupien sähköistä hakujärjestelmää sekä ohjeistusta kehitettiin.
Maatalouden 15 miljoonan hiilidioksiditonnin kokonaispäästöistä yli puolet tulee turvepelloilta, vaikka turvepeltojen osuus peltoalasta on vain kymmeneksen. Turvepeltojen päästöt ovat suuremmat kuin koko henkilöautoliikenteemme päästöt.
Maatalouden päästöjen vähentämisessä kannattaakin suunnata katse turvepeltoihin. Siellä saadaan suurimmat vaikutukset aikaiseksi.
Kotimainen ruuantuotanto on Suomen huoltovarmuuden kivijalka ja vahvistaa maaseudun elinvoimaa. Maataloutemme kärsii kuitenkin monista haasteista. Näistä isoimpia ovat tilojen kannattavuus, viljelijöiden jaksaminen sekä tuotannon haitalliset vaikutukset luontoon ja ilmastolle.
Tänä vuonna valkoposkihanhien aiheuttamat viljelyvahingot ovat olleet paikoin todella mittavia ja ajaneet monet viljelijät täysin kohtuuttomaan tilanteeseen. Huoli eläinten tarvitseman rehun riittävyydestä ja omasta toimeentulosta on kalvanut mieltä.
Viidentoista vuoden päässä häämöttää tavoite hiilineutraalista Suomesta. Vuonna 2035 ilmastopäästömme voivat olla korkeintaan sen verran kuin pystymme hiiltä sitomaan – ei helppo temppu, mutta mahdollinen. Nyt on jo käynyt selväksi, että intoa ja osaamista meiltä löytyy. Myös joitain epäilyksen ääniä on kantautunut, mutta muutoksessa sekin kuuluu asiaan.
Suomalaisessa keskustelussa on kestoaiheensa. Puhe käy työllisyydestä, terveydestä ja taloudesta vuodesta toiseen. Rinnalle yhtenä tulokkaana on noussut keskustelu metsistä – hyvä niin. Itse asiassa metsät liittyvät myös jokaiseen edellä mainittuun yhteiskunnallisen keskustelun peruskiveen.