Tulevaisuuden maatalous on vähähiilistä ja kannattavaa

Maatalous tarvitsee näkymän vähähiilisestä tulevaisuudesta. Siksi maataloudelle tulee asettaa päästövähennystavoite ja samalla laatia suunnitelma siitä, miten alan kannattavuutta parannetaan.

Kuuntelin budjettiriihen alla Säätytalon edessä MTK:n ja SLC:n terveisiä hallitukselle. Pääpaino oli maatalouden kannattavuuden haasteissa sekä ilmastokysymyksissä. Käytännössä nämä kaksi kulkevat käsi kädessä. Esimerkiksi hiiliviljelyn keinoin voidaan yhtäaikaisesti pienentää päästöjä ja kasvattaa satotasoja.

Maatalouskeskustelu on voimistunut ryminällä tänä syksynä. En ihmettele, sillä tarttumapintaa riittää. Moni ymmärrettävästi pohtii, mistä kannattavuus kiikastaa, kun alalle maksetaan vuosittain miljardiluokan tuet tai miksi maatalouden ilmastopäästöt eivät ole vähentyneet tällä vuosituhannella, vaikka lukuisat viljelijät ovat sitoutuneet ympäristötoimiin.

Ilmaston muuttuessa ja vaikeiden satovuosien yleistyessä kannattavuus on kovilla. Samaan aikaan odotetaan kipeästi päättäjien rohkeutta ohjata maatalous aitoon ympäristöloikkaan. En usko, että näistä kumpikaan onnistuu ilman toista.

Maatalouden kehittämiseen olisi helpompi ansaita suomalaisten laaja tuki, jos meillä olisi yhdessä sovitut isot linjat alan tulevaisuuden näkymästä sekä ympäristötavoitteiden että kannattavuuden osalta. Aktiiviviljelyn toimista on palkittava.

Budjettiriihessä otettiin jo askelia oikeaan suuntaan, kun maatalous sai monen muun alan tapaan päästövähennystavoitteen taakanjakosektorille. Tavoite koskee käytännössä muita kuin viljelysmaan hiilidioksidipäästöjä.

Hallitus teki syksyn riihessä myös uuden päänavauksen kosteikkoviljelyn lisäämiseksi 30 000 hehtaarilla. Sillä vauhditetaan maatalouden ilmastotyötä sekä energiakäyttöön soveltuvien kasvien kasvattamista. Tämä on tärkeä päätös.

Riihessä vielä vähemmälle huomiolle jäi peltojen ja nurmien eli maaperän ilmastotoimet, vaikka niillä päästövähennyspotentiaali on suurin. Niistä päätetään tänä syksynä valmisteltavissa maankäyttösektorin ilmastosuunnitelmassa ja CAP-suunnitelmassa.

CAP:ia uudistetaan parhaillaan, ja maa- ja metsätalousministeriön esitys on juuri palannut lausuntokierrokselta. Vihreiden vaatimuksesta luonnoksen vaikutuksista ilmastoon, vesistöihin ja luonnon monimuotoisuudelle tehtiin arvio.

Arviointi julkaistiin elokuun viimeisenä päivänä valitettavan harhaan johtaneen viestinnän saattelemana. Lopputulos oli, että uuden CAP:n toimin maatalouden kasvihuonekaasupäästöjen kasvu ainoastaan hidastuu. Tämä on aivan muuta kuin ennalta mainostettu ”ilmastoloikka”.

On selvää, että CAP-suunnitelmaa on muokattava reilusti ympäristöystävällisempään suuntaan, ennen kuin se voidaan hyväksyä. Maatalouspolitiikan sopeuttaminen tähän päivään on meidän päättäjien vastuulla.

Lukuisat viljelijät ovat jo lähteneet ennakkoluulottomasti mukaan ilmastotoimiin. Heidän työnsä tuloksia vesittävät toisaalla syntyvät isot päästöt, jotka ovat peräisin esimerkiksi pellon raivauksesta sekä ruoan ja rehun tuotannosta poistuneilta heikkokuntoisilta turvepelloilta, jotka ovat yhä tukien piirissä.

Ensimmäisenä katse onkin käännettävä turvepeltoihin: tarvitaan raivausmaksu ja yhä tukien piirissä olevat huonosti tuottavat pellot on saatava järkevään käyttöön. Nyt kysytään poliittista rohkeutta toimia.

Palatakseni vielä alan tarvitsemaan tulevaisuuden näkymään. Ehdotan, että asetamme maataloudelle 29 prosentin päästövähennystavoitteen vuoteen 2035 mennessä vuoden 2005 tasosta. Tavoite vastaa MTK:n ja SLC:n ilmastotiekartan keskilinjan esitystä. Samalla olisi myös koottava kattava paletti keinoja aktiiviviljelyn kannattavuuden parantamiseksi. Yhdessä voimme onnistua.

Teksti on julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnissa 15.9.2021.