Politiikan ja tieteen yhteistyötä pitää tiivistää

Kohtaamme politiikassa ja päätöksenteossa maailman monimutkaisuuden. Vaikka julkisessa keskustelussa ongelmat pelkistyvät joskus mustavalkoiseksi vastakkainasetteluksi, todellisuudessa yhteiskuntamme haasteet ovat yhteenkietoutuneita ja ylittävät hallinnonalojen rajat.

Luontokato ja ilmastonmuutos ovat esimerkkejä ongelmista, jotka lävistävät yhteiskunnan eri alueet ja muuttuvat nopeasti. Näiden ongelmien ratkomisessa päättäjät ja päätösten valmistelijat tarvitsevat vahvaa tukea tiedeyhteisöltä.

Myös hallitusohjelma lupaa kansalaisille päätöksenteon tietopohjan parantamista. Tiiviimpi yhteistyö tutkijoiden kanssa ja tiedon parempi hyödyntäminen hallinnossa ovat avaimia tämän lupauksen lunastamiseen.

Päätöksentekoon suunnattua tieteellistä tietoa ja asiantuntemusta on yhä kattavammin tarjolla, kun tutkimusrahoituksessa on alettu painottaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Tiedepaneelit, kuten Ilmastopaneeli ja Luontopaneeli, tarjoavat tietoa niin päättäjille kuin julkiseen keskusteluun.

Nyt huomio alkaa oikeutetusti kohdistua tieteellisen tiedon tarjonnasta kohti meitä tiedon käyttäjiä. Osaammeko me päättäjät hyödyntää tuotettua tietoa, kun teemme päätöksiä?

Tieteellinen tieto ei välity päätöksiin vain tiedon määrää lisäämällä. Poliitikkojen ja hallinnon on omaksuttava uudenlaisia toimintatapoja ja kehityttävä siinä, miten tutkimustietoa hyödynnetään.

Politiikassa katse kääntyy puolueisiin ja niiden ohjelmatyöhön. Etsitäänkö tietoa poliittisten linjojen perustaksi? Tavataanko tutkijoita siinä missä perinteisempiä sidosryhmiä? Tutkimustieto on saatava mukaan poliittiseen päätöksentekoon jo siinä vaiheessa, kun tavoitteita asetetaan, ei vasta silloin kun tavoitteiden toteuttamiseen etsitään keinoja.

Ministeriöiden työn ytimessä on lakien valmistelu. Viimeaikaiset selvitykset osoittavat, että lainvalmistelussa kaivataan tieteellistä asiantuntijatukea jo hankkeiden varhaisessa vaiheessa. Tietopohjan vahvistaminen edellyttää kuitenkin perusasioiden saamista kuntoon. Laadukkaaseen lainvalmisteluun on varattava tarvittava määrä henkilöitä ja riittävästi aikaa.

Olemme ympäristöministeriössä kokeilleet uudentyyppistä yhteistyötä tutkijoiden kanssa osana luonnonsuojelulain uudistusta. Jo sen alkuvaiheessa koottiin monitieteinen tutkijaryhmä vahvistamaan kokonaiskuvaa lakiuudistuksen vaikutuksista luontoon, ilmastoon, yhteiskuntaan ja talouteen.

Monitieteinen yhteistyö toi lainvalmisteluun toivottua tietopohjaa. Yhteistyö synnytti sujuvan keskusteluyhteyden tutkijoiden ja lainvalmistelijoiden välillä, kun lakiuudistuksen vaikutuksia pohdittiin yhdessä ja usean tieteenalan näkökulmista.

Toivon, että vastaavat kokeilut yleistyvät ja kehittyvät. Päättäjien toivoisin käyvän yhä enemmän ja rohkeammin avointa keskustelua tutkijoiden kanssa.

Päättäjiltä toivon myös avointa suhtautumista tutkijoiden ehdotuksiin siitä, mitä itse asiassa pitäisi kysyä, kun yhteiskunnallisten ongelmien ratkaisuun haetaan vankempaa tietopohjaa. Ongelmien rajaus tai määrittely ei ole neutraalia tai teknistä toimintaa. Mitä monimutkaisempi ongelma, sitä enemmän tutkijoita ja tiedeyhteisöä tarvitaan.

Tutkijat ovat ammattilaisia kysymyksiin vastaamisessa, mutta erityisesti oikeiden kysymysten esittämisessä.

Teksti on julkaistu Suomen Kuvalehdessä Puheenvuorona 29.1.2021.