Valtuuston päätöksestä sallia Jokelan purkaminen on kulunut kohta viikko. Päätös tuntuu edelleen väärältä, enkä pysty sitä ymmärtämään. Perjantaina olin läsnä peruskiven muuraustilaisuudessa, jossa laulettiin Karjalaisten laulu. Yhteislaulu oli pontevaa, mutta itselläni ei ole koskaan ollut niin valju olo laulua kuunnellessa kuin silloin.
Tänään käsiteltiin valtuustossa vihdoin keskustan osayleiskaava, joka viime kuussa jätettiin pöydälle. Suurinta kiistaa ja intohimoja aiheuttivat rakennussuojelukysymykset, ennen kaikkea Jokelan kohtalo.
Päätös Jokelan osalta oli tyly. Valtuusto päätti äänin 36-21 (yksi tyhjä, yksi poissa), ettei Jokelan kiinteistöä merkitty suojeltavaksi.
Vihreät, vasemmisto ja persut olivat yhtenäisesti suojelun kannalla. Keskustalaisista puolestaan jok’ikinen vastusti suojelua. Kokoomuksesta ei löytynyt kuin yksi suojelun puolustaja.
Valtuuston listalla oli tänään keskustan osayleiskaava. Pitkä prosessi, jonka valmistelu alkoi marraskuussa 2010, oli tarkoitus viedä päätökseen. Vaan eipä viety.
Keskustan osayleiskaavaa on valmisteltu miltei kaksi vuotta. Valmistelu on ollut hyvää ja perusteellista. Ensin päätettiin yleisperiaatteista, sitten tehtiin luonnos ja nyt itse kaavaehdotus on valmistunut. Kaupunkilaisia kuultiin kaikissa väleissä, laajoja taustaselvityksiä tehtiin kaavoituksen tueksi, tulleisiin lausuntoihin annettiin vastauksia ja niitä otettiin huomioon kaavaa tehtäessä. Koko prosessin ajan kiistaa rakennussuojelusta on ollut vain Wanhan Jokelan tontin kohtalosta. Sen suojelumerkinnästä on useasti äänestetty prosessin eri vaiheissa. Kaavoittaja on aina ottanut sen kaavasta pois – ja päättäjät sen sinne äänestäneet takaisin.