Päätös vailla ymmärrystä
Valtuuston päätöksestä sallia Jokelan purkaminen on kulunut kohta viikko. Päätös tuntuu edelleen väärältä, enkä pysty sitä ymmärtämään. Perjantaina olin läsnä peruskiven muuraustilaisuudessa, jossa laulettiin Karjalaisten laulu. Yhteislaulu oli pontevaa, mutta itselläni ei ole koskaan ollut niin valju olo laulua kuunnellessa kuin silloin. Junantuoman usko karjalaisuuteen on todella ollut koetuksella tämän viikon.
Facebookin Pro Wanha Jokela -ryhmässä on moni kirjoittanut tuntojaan auki ja yhdessä terapoitu vaikeaa päätöstä. Sitä minäkin nyt aion tehdä. Muutoin tuskin voin jouluakaan ottaa vastaan.
On vaikea uskoa, että kaikki valtuutetut tiesivät, miten merkittävää päätöstä he maanantaina olivat tekemässä. Kyseessä ei ollut vain kapakka, kyseessä oli joensuulaisen omaehtoisen kulttuurin symboli. Päässäni on tämän viikon kaikunut raamatullinen lause: ”Anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä mitä tekivät.” Lause pyörii päässä vaikken olekaan valmis antamaan päätöstä anteeksi, niin väärä se mielestäni oli.
Edelleenkään Jokelan purkamista puolustaneiden puheenvuoroja ei ole keskustelussa kuultu. Se, ettei juuri kukaan niitä esittänyt valtuustosalissa, oli mielestäni loukkaavaa sitä laajaa yleisöä kohtaan, joka oli tullut päätöstä seuraamaan. Vaikka sittemmin on selvinnyt, että demareiden netistä löytyvä vaaliohjelma, jossa on yksityiskohtaisesti kirjattu vaade Jokelan säilyttämiseksi, olikin päivittämätön versio, ei yksikään demari kertonut, miksi oli valmis purkamaan Jokelan. Eikä varsinkaan sitä, miksi ryhmä oli vielä 1,5 kuukautta aikaisemmin äänestänyt Jokelan säilymisen puolesta niin lautakunnassa kuin kaupunginhallituksessakin. Väistämättä mieliin hiipii ajatus, onko jotain luvattu, mitä ja kenelle, kun ryhmän selkeän enemmistön kanta on niin nopeasti saatu kääntymään. Eikä perusteluja äkkinäiseen kannanmuutokseen ole kenelläkään.
Valtuutettujen pitäisi pystyä tarkastelemaan yleistä etua omaa etuaan ja yksityistä etua laajemmin. Asian merkityksellisyyden muille voi ymmärtää, vaikkei omaa kokemusta siitä olisikaan. Jos jotain asiaa puolustamaan syntyy tämän kokoisessa kaupungissa satapäinen ihmisjoukko, niin päättäjien on todellakin syytä suhtautua asiaan vakavasti ja miettiä miksi joukko on liikkeellä ja mikä heidän viestinsä on. Se vaatii taitoa kuunnella ja parhaimmillaan kykyä asettua toisen ihmisen asemaan. Se kyky monilta valtuutetuilta jäi puuttumaan.
Sen sijaan, että tulevan kauden valtuutetut saivat kutsun kaupunginteatterin Munaako herra ministeri -farsiin, olisi heille pitänyt esittää Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen, joka niin ikää menee Joensuun kaupunginteatterissa. Siitä valtuutetut olisivat voineet saada oppia Jokelapäätöksen varalle. Näytelmässä näet kuvataan ruotsalaisten kykyä empatialaajennukseen eli juuri tuohon kykyyn asettua toisen asemaan.
Olen pohtinut tässä viikon ajan sitäkin, miksi niin iso kansanliike sivuutettiin. Kun kuitenkin jok’ikisessä strategiassa ja juhlapuheessa puhutaan kansalaisten vaikuttamismahdollisuuksista, niiden tärkeydestä, lisäämisestä, huomioimisesta ja kehittämisestä. Kun se sitten konkretisoitui, niin porukka leimattiin häiriköiksi, hulttioiksi, ammattimielenosoittajiksi, juopoiksi tai siipeilijöiksi. On huomioitava, että toisin kuin kansalaisten aktivoitumisen kohdalla yleensä, ei tässä tapauksessa ollut edes kyse mistään nimbyilystä tai suoraan omaan etuun koskevan asian heikentämisestä. Sen sijaan liikkeellä oli väki, joka ymmärsi Jokelan merkityksen joensuulaiselle henkiselle ilmapiirille ja puolusti sitä nimenomaan siksi.
Vaikka kuinka kuntalaisten äänen kuulumisesta puhutaan, niin totta on sekin, että kaupungin on vaikea suhtautua vapaaseen kansalaisaktiivisuuteen. Kun liikkeellä ovat ihmiset ilman selkeää taustaorganisaatiota, ei viskaalit oikein saa siitä otetta. Tästä on esimerkki parin vuoden takaa, kun skeittihallin käyttäjät ryhtyivät taistelemaan hallin rahoituksen puolesta. Kaupunki oli aivan kädetön, koska taustalta ei löytynyt yhdistystä tai seuraa, jonka kanssa olisi voinut neuvotella. Oli vain joukko aktiivisia ihmisiä yhteisen asian puolesta. Tällaisen aktiivisuuden kanssa on syytä oppia toimimaan, sillä siinä muodossa se jatkossa yhä useammin on,
Monet Jokelan puolustajat kokevat, että heitä on henkilökohtaisesti loukattu. Se, mikä heille on merkityksellistä, sen on valtuusto selvin numeroin äänestänyt merkityksettömäksi. Virallisen kaupungin ylin vallankäyttäjä ei antanut arvoa sille hengen ja kulttuurin kirjolle, mitä Jokela edustaa. Pakosti jää ihmettelemään, eivätkö he tajunneet vai eivätkö vain välittäneet? Ehkä moni ei todellakaan tiennyt, että se porukka, joka tekee pyyteettömästi ja itsensä likoon laittaen tämän kaupungin elävyyden eteen on juuri sitä porukkaa, jolle Jokela on merkityksellinen. Juuri näiden ihmisten työn takia Joensuu on Joensuu.
On hienoa, että KKES ja Joensuun kaupunki tukevat kulttuuria jakamalla apurahoja. Mutta kun se ei yksin riitä. Tarvitaan tekijöitä. He moninkertaistavat saadun avustuksen arvon vapaaehtoistyön, innon, itsensä likoon laittamisen ja palon avulla. He ovat ihmisiä, jotka tekevät Joensuusta sen Joensuun, mikä se on. Kokoaan suurempi monessa kohdin kulttuurin saralla. Meillä on ilosaarirock, ilovaarirock, vekararock, popkatu, joutomaa, parafest, viscult, taidekartta, hippa, joutomaa, kirjallisuustapahtuma, rokumentti ym. – laulajuhlatkin joskus oli. Meillä on ihmisiä, jotka lähtevät rohkeasti pelastamaan Botaniaa, kunnostavat Surakan pihaa, ottavat Pakkahuoneen ylläpidon vastuulleen. Kaikista edellämainituista syntyy elävä, mielenkiintoinen ja uutta synnyttävä kulttuurisykkyrä, jonka yhtenä luontaisena solmukohtana on ollut ravintola Wanha Jokela.
Päättäjien enemmistön lisäksi myöskään KKES ei tajua, miten tärkeä paikka Jokela on. Eikä tajunnut kaupunginjohtajakaan. Kaupunginjohtaja Karjalainen kävi kyllä tutustamassa Jokelaan alkuvuonna kaavaprosessin ollessa käynnissä. Valitettavasti hän näki vain kapakan, ei Jokelan laajempaa, symbolistakin, merkitystä. Valtuustosalissa maanantaina istui yleisön joukossa entinen kaupunginjohtaja Juhani Meriläinen. En tiedä, mitä mieltä hän Jokela asiasta on. Väistämättä hän on kuitenkin vuosien saatossa nähnyt Jokelan merkityksen laajemmin kuin tuore kaupunginjohtaja. Mutta olisiko hänkään muunlaista päätösehdotusta esittänyt? En tiedä.
Ja kun kyse ei ollut rahasta. Ei kaupungin eikä todellisuudessa edes KKES:n. Valtuuston olisi pitänyt päättää kaavasta, jolla olisi suojeltu Jokelan rakennus. Se ei olisi maksanut kaupungille mitään. KKES:n lakimiehen pelottelut miljoonien korvausvaatimuksista olivat vailla todellisuuspohjaa. Mutta täyttivät tehtävänsä kääntämällä keskustelun pois siitä, että rakennuksen omistajalla on vastuu huolehtia kiinteistönsä asianmukaisesta kunnosta. Näin KKES on toiminut. Jokela-testamentin sanamuotoa ei ole julkaistu. Ymmärrykseni mukaan Jokelan kiinteistöllä on testamentissa myyntikielto. Lahjoittaja varmasti ymmärsi, että kiinteistön ylläpito maksaa. Mutta toisaalta hän testamenttasi kiinteistöjen lisäksi merkittävästi metsäomaisuuttaan, joten ”korjausrahat” tulivat mukana.
Jos koko rakennuksen säilyminen oli mahdotonta, niin edes se ravintolapää olisi pitänyt kaavalla suojella. Silloin KKES olisi voinut rakentaa tontin toiseen päähän uuden rakennuksen ja puheet suojelun kohtuuttomuudesta olisi voitu unohtaa. Tällaista kompromissia kaupunki neuvotteli säätiön kanssa viime kesänä. Mutta KKES ei siihen suostunut. Eikä ajatukselle juuri lämmetty enää päätöksenteon loppumetreillä isoissa valtuustoryhmissäkään. Siksi itse jätin kokouksessa valmiiksi kirjoittamani kompromissiesityksen lopulta tekemättä. Sillä siinä vaiheessa tiesin, ettei senkään taakse tule valtuutettujen enemmistöä. Päätin lopulta mieluummin kaatua saappaat jalassa, kun kaatumista ei voinut enää estää.
En tiedä, miten asia nyt etenee. On kuitenkin selvä, ettei se tähän jää. Edessä on pitkä valitusprosessi oikeuskäyntänteineen, jos omistaja ei itse halua ratkaista tilannetta tavalla, johon kaikki voivat tyytyä. KKES:llä on mahdollisuus lähteä etsimään ratkaisua syntyneeseen pattitilanteeseen. Toivon, että se tekee sen, sillä se on mitä suurimmassa määrin tämän karjalaisen kaupungin kulttuurielämän edistämistä.
Lisäys 24.12.2012
Vielä pakko lisätä pari ajatusta. Moni tuntuu nimittäin ihmettelevän, että miksi siinä niitä seiniä tarvitsee, eikö jonnekin uuteenkin paikkaan voi syntyä yhtä hieno henkeä. Varmasti uuteenkin paikkaan voi syntyä hyvä henki. Sama se ei ole, mutta ajan kanssa kehittyy. Minusta on kuitenkin järjetöntä väen väkisin rakentaa uusi paikka, kun vanha olisi ollut olemassa. Ei historiaa noin vain innovoida, vaikka sitäkin ahkeraan yritetään. Ideal park’iinkin on rakennettu kuulemma “vanha kaupunki”. Osasto, jossa voi tehdä ostoksia ja kuvitella olevansa jossain vanhassa pikkukaupungissa.
Toinen, paljon ongelmallisempi asia on se, ettei yksikään purkamisen kannattajista näyttänyt ymmärtävän paikan merkistystä. Jos edes yksi purkamispäätökseen kallistunut valtuutettu olisi sanonut tajuavansa Jokelan merkityksen, mutta punninnut asiaa uuden rakennuksen kanssa ja todennut, että hänen mielestään uusi rakennus, liiketilat ja opiskelija-asunnot ovat kaupungin kehittäisen kannalta tärkeämpiä – niin se olisi auttanut. Moni olisi kokenut tulleensa edes kuulluksi. Jos joku purkajista olisi todennut Jokelan hengen tärkeän merkityksen tälle kaupungille, ehdottanut sen viemistä uuteen paikkaan, niin sekin olisi tuntunut paremmalta. Mutta ei, kukaan ei niin tehnyt. Se täydellinen ymmärtämättömyys ja mitätöinti, mitä suojelun vastustajat osoittivat, tuntui kaikkein pahimmalta.