Vaalipiiriuudistus saa itäsuomalaisen äänen paremmin kuuluviin
Hallitus pääsi keskiviikkona vihdoin sopuun vaalipiiriuudistuksesta ja hyvä niin. Jatkossa itäsuomalaisten äänestäjien tahto toteutuu paremmin. Enää ei tarvitse taktikoida, valita toiseksi parasta vaihtoehtoa tai jättää ääni käyttämättä sen vuoksi, että se menisi hukkaan korkean äänikynnyksen vuoksi. Jatkossa puolueen kannatuksen yltäessä noin 5-6 prosenttiin, saa sillä kansanedustajapaikan, kun nyt äänikynnys on noussut jopa 14 prosenttiin. Merkittävä parannus kansanvallan näkökulmasta.
Keskusta ja monet demaritkin ovat näreissään, kun vaalipiirien rajoihin kosketaan. Vihreät esittivät viime hallituksessa mallia, jossa vaalipiirit olisivat pysyneet ennallaan ja tasauspaikkajärjestelmän avulla äänikynnys olisi ollut sama koko maassa. No, eipä kelvannut sekään malli Demareille ja lopulta Keskusta ja Kokoomuskin lipesivät sen takaa. Perusteluina käytettiin sitä, ettei tuloksia olisi voinut vaali-iltana laskea kynällä ja paperilla. Niin kuin joku niitä nytkään käsin laskeskelisi.
Vaatimus äänestäjien tahdon paremmasta toteutumisesta on erikoisesti leimattu Vihreiden valtapoliittisiksi pyrkimyksiksi. Itse kuvittelisin, että kaikki puolueet olisivat yhtä kiinnostuneita siitä, että äänestäjiä kohdellaan tasa-arvoisesti. Näin ei kuitenkaan taida olla. Keskustan itäsuomalaiset kansanedustajat toteavat lausunnossaan, että ”uudistuksen myötä kansanvalta kapenee.” Sellainen tulkinta kertoo aika erikoisesta demokratiakäsityksestä.
Toisin kuin Keskusta eduskunnan kyselytunnilla epäili, niin itse uskon vaalipiiriuudistuksen nostavan Itä-Suomen alhaisia äänestysprosentteja. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa ja Etelä-Savossa viime eduskuntavaaleissa noin 14 prosentilla äänistä ei lopulta ollut vaikutusta lopputulokseen, koska ne menivät listoille, joilta ei valittu ketään eduskuntaan. Pohjois-Savossa ja Kymessä kymmenesosalla äänistä oli sama kohtalo. Ja luultavasti kotiin jäi paljon niitä, jotka tiesivät jo ennakkoon, ettei heidän äänellään olisi merkitystä lopputulokseen. Jatkossa tällaisten äänien osuus on merkittävästi pienempi.
Maakuntajohtajien huoli Itä-Suomen yhteistyön kariutumisesta vaalipiiriuudistuksen myötä on erikoinen. Samoin itkut Savon jakautumisesta kahtia. Miten jotain sellaista voi jakaa kahtia, joka ei ole yhtä? Etelä-Savo ja Pohjois-Savo kun tällä hetkellä ovat kaksi erillistä vaalipiiriä ja maakuntaa. Maakunnat eivät katoa mihinkään. Sen sijaan tulevaisuudessa Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson mukaan ottaminen itäsuomalaiseen maakuntayhteistyöhön vahvistaisi Itä-Suomea entisestään. Yhteisiä intressejä löytyy mm. Venäjään, metsäteollisuuden uudistamiseen ja Saimaan vesistöön liittyen.
Pohjois-Karjalassa on epäilty, kuinka paljon jatkossa esimerkiksi kuopiolaista kansanedustajaa kiinnostaa Ilomantsin asiat. En osaa sanoa määrää, mutta siitä olen varma, että huomattavasti enemmän kuin nyt. Pikemminkin on siis niin, että jatkossa Pohjois-Karjalan asioita ajaa nykyisen kuuden kansanedustajan sijaan 15. Se on merkittävä parannus maakunnan edunvalvontaa ajatellen.
Jatkossakin paikallisesti vahvat ehdokkaat menestyvät. Kannatus saadaan ensisijaisesti omasta maakunnasta, kuten nähdään nyt esimerkiksi Kymen tai Oulun vaalipiireistä, jotka muodostuvat kahdesta eri maakunnasta. Maakuntarajojen yli äänet liikkuvat varsin vähän.
Useamman maakunnan vaalipiiri ei tarkoita vaalibudjettien kasvamista. Pohjois-Karjalan korkeat budjetit ovat aivan itse tehty vitsaus. Meillä läpimenneiden kansanedustajien budjettien loppusumma oli viime vaaleissa noin 42 000 euroa, mikä on merkittävästi korkeampi kuin Itä-Suomen muissa vaalipiireissä. Kahden maakuntalehden Etelä-Savossa ja yhden maakuntalehden Pohjois-Savossa jäädään molemmissa noin 25 000 euroon. Kahden maakunnan ja kolmen maakuntalehden Kymessä läpimenneen kansanedustajan vaalibudjetti oli keskimäärin 31 000 euroa. Vaalibudjettien karkaaminen sfääreihin matkojen kasvaessa tai ilmoituslehtien lisääntymisen myötä ei siis ole mikään luonnonlaki. Pitkien matkojen ja yhden maakuntalehden Lapissa vaalibudjetit kansanedustajiksi valituilla olivat noin 38 000 euroa; kahden maakunnan, kahden maakuntalehden ja pitkien välimatkojen Oulun vaalipiirissä noin 39 000 euroa.
Vaalipiirien muuttamisen tiellä olisi pitänyt nyt päästä pidemmälle. Lapissa, Satakunnassa ja Keski-Suomessa äänikynnys on edelleen liian korkea. On silti parempi, että nyt otettiin ne askeleet, joihin yhteisymmärrys löytyi. Näitä askeleita on yritetty sovittaa koko viime hallituskausi ja tämän kauden alku. Kun tiedossa on, että edellinen vaalipiiriuudistus on 1960-luvulta, niin odotusaika olisi saattanut venyä vaikka kuinka pitkäksi.