Metsät ja suot avainasemassa monimuotoisuuden turvaamisessa
Luonto köyhtyy kovaa vauhtia. Siitä huolimatta monimuotoisuuden hupeneminen ei ole noussut otsikoihin ja ihmisten mieliin samalla lailla kuin ilmastonmuutos, vaikka se on yhtä kohtalokasta niin ihmiskunnan selviämisen kuin koko planeetan tulevaisuuden kannalta.
Ilmastonmuutos ja monimuotoisuuden katoaminen myös linkittyvät monella tapaa toisiinsa. Ilmastonmuutos muuttaa elinympäristöjä niin, että monia lajeja uhkaa sukupuutto. Toisaalta jotkut ilmastonmuutoksen hillitsemiseen käytettävät keinot voivat aiheuttaa lajikatoa. Esimerkiksi Suomessa metsien lisääntyvä käyttö vaarantaa sekä ilmastonmuutoksen hillitsemistä pienentämällä hiilivarastoja, että luonnon monimuotoisuutta heikentämällä metsälajien elinympäristöjä.
Monimuotoisuuden väheneminen ei tule yllätyksenä. Maailman tiedeyhteisö on jo pitkään puhunut käynnissä olevasta kuudennesta sukupuuttoaallosta. Ensimmäinen varoitus siitä annettiin jo kaksikymmentäviisi vuotta sitten. Se ei mennyt perille. Varoitus toistettiin viime vuonna, mutta sekin tuntuu kaikuvan kuuroille korville.
Maailman tiedeyhteisö on jo pitkään puhunut käynnissä olevasta kuudennesta sukupuuttoaallosta.
Luonnon monimuotoisuuden häviäminen ei koske vain trooppisia sademetsiä, koralliriuttoja tai valtamerten jokisuistoja. Se näkyy yhtä lailla myös Suomen luonnossa. On arvioitu, että joka kymmenes lajimme on uhanalainen. Erityisesti metsäluontomme monimuotoisuus hupenee kovaa vauhtia. Uhanalaisista lajeista yli kolmannes on metsälajeja. Jopa sellaiset yleiset metsän asukit kuten hömö- ja töyhtötiainen ovat vähentyneet hälyttävästi. Syynä on ennen kaikkea lahopuun ja vanhojen metsien väheneminen.
Metsiemme lisäksi soitamme uhkaa vakava köyhtyminen. Soidensuojeluohjelman pikainen toteuttaminen on välttämätöntä, jotta voimme turvata suoluonnon monimuotoisuuden. Soilla on myös suuri merkitys ilmastonsuojelussa, sillä turvemaahan sitoutuu merkittävät hiilivarat. Vastaavasti soiden raivaaminen pelloksi, soiden ojittaminen sekä turpeen kaivuu ja poltto kiihdyttävät ilmastonmuutosta hiilipäästöjen vapautuessa ilmaan. Soidensuojelu on täten tärkeässä kaksoisroolissa taistelussa molempia planeettamme kohtalonkysymyksiä vastaan.
Tarvitsemme moninkertaisesti kunnianhimoisempia toimia, jotta voimme estää luonnon köyhtymisen. Suomi on luvannut sitoumuksessaan YK:lle pysäyttää monimuotoisuuden hupenemisen vuoteen 2020 mennessä. Sipilän hallitus on joutunut myöntämään, ettei tämä tule toteutumaan. Se ei ole ihme, sillä nykyisellä hallituskaudella luonnonsuojeluun käytetään rahaa vain noin puolet siitä mitä edellinen hallitus käytti. Näin siitäkin huolimatta, että nykyhallitus on samanaikaisesti politiikallaan ajanut metsähakkuiden merkittävää lisäämistä.
Suomi on luvannut sitoumuksessaan YK:lle pysäyttää monimuotoisuuden hupenemisen vuoteen 2020 mennessä. Sipilän hallitus on joutunut myöntämään, ettei tämä tule toteutumaan.
Suomen maapinta-alasta metsät peittävät 86 prosenttia. Metsistä kolmetoista prosenttia on suojelun tai rajoitetun metsänkäytön piirissä. Loput 87 prosenttia on potentiaalista talouskäyttömetsää. Siksi talousmetsien käsittely on avainasemassa suomalaisen luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa.
Vesistöjen suojavyöhykkeet, lahopuumäärän lisääminen, riittävän järeiden ja riittävän useiden säästöpuiden jättäminen, jatkuvapeitteinen kasvatus, kantojen jättö ja kulotus ovat keinoja lisätä ja ylläpitää monimuotoisuutta talousmetsissä. Metsäpolitiikalla tulee ohjata metsienkäsittelyä tähän suuntaan. Se tarkoittaa mm. kestävän metsätalouden tukijärjestelmän (KEMERA) uudistamista ja tarvittavia muutoksia metsälakiin monimuotoisuuden varmistamiseksi. Metsänomistajien ohjausta on lisättävä monimuotoisuutta ylläpitävien käsittelytapojen yleistymiseksi.
Valtion omissa metsissä tulee näyttää esimerkkiä. Metsähallituksen metsien tuottotavoitetta on pienennettävä hakkuumäärien vähentämiseksi. Valtion metsissä on otettava käyttöön FSC-sertifikaatin mukaiset kestävän metsänkäytön kriteerit, luovuttava avohakkuista ja siirryttävä jatkuvaan kasvatukseen.
Seuraavassa hallituksessa luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on otettava tosissaan. Sukupuuttoaallon pysäyttämiseksi tarvitaan määrätietoista politiikkaa. Sitä me Vihreät ajamme.
Teksti on julkaistu myös verkkolehti Vihreän Tuuman monimuotoisuus-teemanumerossa 3/2018