Vierailijalistat ovat pöhkö tapa lisätä avoimuutta

Vihdoin se on julkista! Eduskunnan vierailijalistat nimittäin. Eduskunnan kansliatoimikunta pääsi asiasta yksimielisyyteen lokakuun alussa. Hyvä niin, sillä asiasta olikin ehditty vääntää jo kiusallisen kauan.

 

Eli nyt päätöksenteko on vihdoinkin avointa? Ei välttämättä.

 

Listoista kyllä selviää, kuka on käynyt eduskunnassa kenenkin vieraana. Sen sijaan vieraiden taustataho ei niistä selviä, ja tapaamisten aiheita voi vain arvailla. Täysin pimentoon jäävät ne tapaamiset, jotka pidetään eduskunnan ulkopuolella.

 

Listat eivät kerro koko totuutta edes siitä, ketkä kansanedustajat kutakin lobbaria ovat tavanneet. Eduskunnassa on paljon eri teemoihin keskittyviä toimintaryhmiä, jotka tapaavat taustatahoja yhdessä. Vieraat kuitenkin merkitään vain yhden henkilön, useimmiten ryhmän puheenjohtajan, nimiin.

 

Itse esimerkiksi tapaan eduskunnan naisverkoston kautta säännöllisesti eri sidosryhmiä infolounailla, mutta yksikään näistä vieraista ei yhdisty listoissa minun nimeeni. Eduskuntaryhmän puheenjohtajana saan myös usein nimiini koko ryhmän vieraiksi tulevat henkilöt, vaikken aina itse ehtisi paikalle tapaamiseen.

 

Ehkä vielä suurempi ongelma on se, että lobbareiden lisäksi julki päätyy myös esimerkiksi turvapaikanhakijoiden, kiusaamisen kohteeksi joutuneiden tai eduskuntalaisten perheenjäsenten nimiä. Pahimmillaan tämä saattaa jopa uhata jonkun turvallisuutta.

 

Mediatalojen mukaan ongelmaa ei ole, sillä näillä vierailuilla ei ole julkisuusarvoa. Totta, mutta vaikka tieto ei Yleä, Hesaria tai Maikkaria kiinnostaisikaan, se saattaa kiinnostaa jotakuta muuta. Listat kun saa jokainen, joka niitä kehtaa pyytää.

 

Vihreiden mielestä järkevämpi tapa lisätä avoimuutta olisi lobbarirekisteri. Sellaisen puutteessa päätimme itse tarttua toimeen toimia ja teimme periaatepäätöksen siitä, että jokainen vihreä kansanedustaja julkaisee jatkossa lobbaustapaamisensa. Oma listani löytyy täältä.

 

Avoimuuskeskustelun lähtökohta tuntuu toisinaan olevan, että lobbareiden tapaaminen olisi pahasta. Minusta asia on päinvastoin. Vihreät tekee tietoon perustuvaa politiikkaa, ja siihen kuuluu tiedon hankinta eri näkökulmista ja erilaisten sidosryhmien kuuleminen. Olisi hulluutta tehdä päätöksiä monimutkaisista asioista ottamatta niistä ensin perusteellisesti selvää.

 

Loppukädessä kansanedustaja on kuitenkin se, joka asiasta päättää. Se päätös tapahtuu puolueen yhteisten arvojen, ei lobbareiden kuiskutuksen pohjalta.

 

Teksti on julkaistu Vihreän Langan Ryhmyriltä -blogissa 32.10.2017