Suomalaiset ansaitsevat tiukempaa kaivoslainsäädäntöä
Kaivoslain muutostarpeista on puhuttu paljon, mutta ongelmia ei ole onnistuttu korjaamaan. Sen sijaan, että hallitus olisi toteuttanut ne kiristykset, mitä eduskunta on siltä vaatinut, se ajoi vielä viime metreillään lakiin heikennyksen ympäristövaikutusten arviointiin liittyen. Kaivoslain uudistus tarvitaan nyt kipeämmin kuin koskaan ennen kuin CETA-vapaakauppasopimus astuu EU:ssa voimaan.
Suomessa löytäjä saa pitää -periaatteen mukaan maaperän rikkaudet kuuluvat sille, joka varaa alueen ensimmäisenä. Tästä vanhentuneesta periaatteesta on luovuttava ja kallioperämme uusiutumattomista mineraalivaroista on maksettava yhteiskunnalle oikeudenmukainen korvaus. Tarvitaan louhintamäärään perustuva kaivosvero. Se kannustaa louhimaan vain riittävän rikkaita esiintymiä ja vähentämään jätteen määrää. Tällaista veroa on myös vaikea kiertää. Muunlaisia Suomeen maksettavia veroja kansainvälisten kaivosyhtiöiden on helppo minimoida aggressiivisen verosuunnittelun avulla. Esimerkiksi vuosina 2011-2014 Finnwatchin selvityksen mukaan kansainvälisten kaivosyhtiöiden Suomeen maksamat verotulot olivat vain 2,4 prosenttia malmien arvosta.
Paikallinen ääni on saatava kuulumaan nykyistä paremmin kaivoshankkeissa. Tällä hetkellä kuntien oikeus rajoittaa malminetsintää ei ole yksiselitteinen. Kaivoshankkeiden valmistelu kestää pitkään ja on kohtuutonta, jos alueen muut yrittäjät ja asukkaat joutuvat vuosikausia pattitilanteeseen tietämättä, uskaltaako investoida vai joutuuko väistymään kaivoksen tieltä. Kunnilla tulee olla yksiselitteinen oikeus kieltää kaivoksen tulo alueelleen jo malminetsintävaiheessa, jos se on kunnan kokonaisedun vastaista. Myös maanomistajalla ja saamelaisalueilla saamelaisilla on oltava sananvaltaa.
Kaivostoiminnan on tapahduttava aina ympäristön asettamissa rajoissa. Kaivostoiminta saattaa kestää ainoastaan vain muutaman vuoden, mutta sen haitat luonnolle ovat pitkäkestoisia, jopa pysyviä. Sen vuoksi malminetsintä luonnonsuojelualueilla tulee yksiselitteisesti kieltää. Tällä hetkellä malminetsintä luonnonsuojelualueilla on sallittua, vaikka kaivostoiminta ei. On epäreilua kaivosyhtiöitäkin kohtaan antaa etsintälupia alueille, jonne kaivosta ei kuitenkaan voi perustaa.
Lisäksi kaivosyhtiöiden on kannettava vastuu kaivosten sulkemisen kokonaiskustannuksista. Nyt ympäristöongelmat kaatuvat liian usein veronmaksajien niskoille. Yhtiöiltä vaadittavat vakuudet tulee olla riittävät ja tarvitaan toissijainen vastuujärjestelmä. Näin yksittäisen yrityksen konkurssista huolimatta kaivosteollisuuden kokonaisuudessaan kantaisi vastuu alan rahoittaman kaivosrahaston kautta. On syytä myös lisätä viranomaisten resursseja, jotta valvonta on riittävää.
Itä-Suomeen ja Saimaan rannoille kaavailtavat kaivoshankkeet uhkaavat paikallisia elinkeinoja ja luontoarvoja. Järviluonto puhtaine ruokineen, metsineen ja vesineen on matkailuvaltti, jota ei pidä riskeerata lyhytaikaiselle voitontavoittelulle. Kaivoslain korjaamisen tulee olla seuraavan hallituksen ensimmäinen tehtävä.
Olen nostanut eduskunnassa kaivoslainsäädännön ongelmat esiin useita kertoja. Lisäksi Vihreä eduskuntaryhmä on esittänyt konkreettisia muutosesityksiä siihen, miten kaivoslainsäädäntöä tulisi parantaa:
Kirjallinen kysymys kuntien oikeudesta kieltää kaivostoiminta alueellaan
Kirjallinen kysymys malminetsinnän kieltämisestä luonnonsuojelualueilla
Kirjallinen kysymys kaivostoiminnan verotuksesta
Kirjallinen kysymys kaivosteollisuuden läpinäkyvyyden lisäämisestä EITI-standardin toimeenpanon avulla
Kirjallinen kysymys Terrafame Oy:n kaivoksen työturvallisuuden valvonnasta
Keskustelualoite kaivosteollisuuden vastuullisuudesta
Vihreiden 10 askelta kaivoslain uudistamiseksi