Seksuaaliselle häirinnälle on aika laittaa stoppi

 

Tänään eduskunnassa keskustellaan vihdoin siitä, mistä koko Suomi puhuu, nimittäin seksuaalisesta häirinnästä ja #metoo-kampanjasta.

 

Tällä hetkellä seksuaalinen häirintä on arkipäivää aivan liian monelle. Sitä kokevat kaiken ikäiset ja näköiset naiset kaikenlaisista taustoista. Myös miehiä ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia ahdistellaan.

 

Seksuaalinen häirintä jatkuu, koska sen annetaan jatkua. Sitä ei oteta vakavasti eikä siihen puututa. Nyt on aika rikkoa hiljaisuus.

 

Asenteiden on muututtava. Kouluissa rehtorit eivät saa painaa villaisella, kun opettajat tirkistelevät teini-ikäisiä tyttöjä liikuntatunnin jälkeen suihkussa. Aikuiset eivät saa vedota siihen, että pojat nyt ovat poikia, kun nämä kourivat tyttöjä välitunnilla. Pomot eivät saa pysyä hiljaa, kun heille kerrotaan liian tuttavallisista kosketuksista hisseissä ja pikkujouluissa.

 

Seksuaalisen häirinnän kokemukset täytyy ottaa vakavasti. Kynnystä häirinnästä ilmoittamiseen on madallettava vaikkapa nimeämällä työpaikoille ja tilaisuuksiin häirintäyhdyshenkilö. Tärkeintä on, että silloin, kun häirinnästä kerrotaan, siihen myös puututaan. Tähän on velvollisuus kaikilla esihenkilöillä, opettajilla, harrastusohjaajilla ja niillä, jotka ovat valta-asemassa toisiin.

 

On hienoa huomata, että #metoo-kampanjan myötä moni taho on herännyt seksuaalisen häirinnän yleisyyteen. Selvityksiä seksuaalisesta häirinnästä tarvitaan, mutta niiden on johdettava myös konkreettisiin toimenpiteisiin. Kouluissa, työpaikoilla, harrastusryhmissä, autokouluissa ja armeijassa häirintään on otettava nollatoleranssi.

 

Tarvitaan ennaltaehkäisyä. Häirintä pitää ottaa puheeksi kouluissa. Jokaisen oikeutta koskemattomuuteen on korostettava ja sen kunnioittamiseen on kasvatettava pienestä pitäen.

 

Lakimuutoksiakin tarvitaan. Tällä hetkellä vain koskettelemalla toteutettu seksuaalinen häirintä on Suomessa rangaistavaa. Jatkuva sanallinen tai kuvallinen häirintä tulisi myös kieltää rikoslaissa, sillä myös siinä on kyse seksuaalisen itsemääräämisoikeuden rikkomisesta.

 

Rikoslakia tulee muuttaa niin, että kysessä on raiskaus aina, kun uhri ei ole antanut suostumustaan, vaikkei kykenisikään vastustamaan tekoa. Nyt raiskaus määritellään väkivallan käytön, ei suostumuksen puutteen kautta. Tutkimusten mukaan 70 prosenttia uhreista jäätyy raiskaustilanteessa niin, ettei pysty vastustamaan tekijää. Ilman lakimuutosta aivan liian moni uhreista jää ilman oikeutta.

 

Suomi on allekirjoittanut naisiin kohdistuvan väkivallan vastaisen Istanbulin sopimuksen, mutta sen toimeenpanossa on edelleen paljon puutteita. Lähisuhdeväkivallan sovittelu on kiellettävä. Alle 18-vuotiaiden avioliitot on lopetettava kokonaan ja pakkoavioliitot mitätöitävä avioliiton purkamisen sijasta. Turvakotipaikkoja on viimein saatava riittävästi ja kattavasti koko maahan.

 

Oikeus henkilökohtaiseen koskemattomuuteen on perustuslain mukaan jokaisella ihmisellä. Tämän on korkea aika toteutua satavuotiaassa Suomessa.