Puhe suomalaisen maatalouden kriisiä koskevassa välikysymyksessä

Maatalous on kriisissä. Tukien viivästykset, Venäjän-viennin romahdus ja hintojen lasku ovat ajaneet maatalousyrittäjät ahtaalle.

 

Tilanne on monilla tiloilla kriittinen sekä toimeentulon että jaksamisen kannalta. Mikä siis avuksi?

 

Ensihätään tarvitaan nopeita keinoja, joilla autetaan viljelijät pahimman yli. Sen lisäksi tarvitsemme myös pitkän tähtäimen uudistuksia, joilla maatalous saadaan kestävälle pohjalle.

 

Valitettavasti maatalouden akuutissa kriisissä suomalaiset ministerit ovat pitkään piiloutuneet EU:n selän taakse huolimatta siitä, että maatalouskomissaari on selvästi tuonut esille, ettei EU:n kriisipakettia ole tulossa. Hallituksen on aika ottaa vastuu tilanteesta ja ryhtyä välittömiin toimiin. On pikaisesti lanseerattava ahdingossa oleville maatiloille tarkoitettu sopeutumislaina ja myönnettävä lyhennysvapaita vuosia maatilatalouden lainoille. Esityksiä olisi tarvittu jo kevään lisätalousarvioon.

 

Maatalouden akuutit ongelmat, tukimaksatusten ja viennin tökkiminen, eivät ole maanviljelijöiden syytä. EU pakotteiden vuoksi Venäjän asettamat vastapakotteet näkyvät viljelijöiden toimeentulossa. Meidän pitää yhteisesti ottaa vastuu pakotteiden vaikutuksista, niitä ei pidä sysätä yhden ammattiryhmän niskoille.

 

Pitkällä tähtäimellä tarvitaan isoja uudistuksia koko ruoan arvoketjuun. Tarvitsemme erikoistumista ja tuotteiden jalostamista pidemmälle, jotta niiden arvo saadaan nousemaan. Bulkilla emme pärjää.

 

Hallitus on juuri antanut lausunnolle periaatepäätöksen, jolla ohjataan käyttämään kotimaista julkisissa hankinnoissa. Tähän sinänsä hyvään esitykseen kiteytyy myös yksi hallituksen ongelma: suomalainen tavanomainen ruoantuotanto nykyisellään on niin suuri tabu, että muutoksia ei uskalleta esittää. Isoja uudistuksia kuitenkin tarvittaisiin koko ruoan arvoketjuun, jotta maatalousyritysten kannattavuutta saataisiin parannettua pysyvästi.

 

Tukipolitiikalla tulee ohjata toimintaa nykyistä kestävämpään suuntaan. Tämä kestävyys tarkoittaa niin sosiaalista kestävyyttä kuten viljelijöiden jaksamista, ekologista kestävyyttä kuten ympäristöstä ja eläinten hyvinvoinnista huolehtimista kuin taloudellista kestävyyttä kuten viljelijöiden riittävää toimeentuloa.

 

Hallitus valmistelee nyt uutta ruokapoliittista selontekoa, joka valmistuu syksyllä. Tässä olisi hyvä paikka määritellä uudestaan suomalaista ruokapolitiikkaa.

 

Suomen pitää erikoistua ruoantuotannossa, ei keskittyä bulkkiin. Esimerkiksi luomun osuus on kasvanut tasaisesti ja kasvupotentiaali on edelleen suuri. Meillä on pulaa kotimaisista luomutuotteista: viljasta, lihasta, hedelmistä, juureksista, maitotuotteista, siis kaikesta. Nyhtökauraakin joudutaan valmistamaan osittain ulkomaisesta kaurasta, kun kotimaista ei ole riittävästi tarjolla.

 

Onkin otettava rohkeampia tavoitteita luomun suhteen. Luomutuotteiden osuus Suomessa on vain 1,8 %, kun Ruotsissa ollaan seitsemän prosentissa ja Tanskassa yli kahdeksassa prosentissa.

 

Luomutuotanto takaa tuottajalle suuremman ja vakaamman tulokertymän. Kaikki menee, mitä tuotetaan ja siksi tarvitaan lisää tuotantoa. Usein tilojen siirtyminen luomuun tapahtuu sukupolvenvaihdoksen yhteydessä. Tällä tavalla tahti on kuitenkin liian hidas. Tahdin vauhdittamiseksi tarvittaisiin erillinen tuki luomutuotantoon siirtymiseksi.

 

Yksi pieni yksityiskohta luomuun liittyen on maito. Suomessa koulut ja päiväkodit ei pääsääntöisesti käytä luomumaitoa koska sitä ei lainsäädäntömme mukaan voi D-vitaminoida toisin kuin Ruotsissa. Toivon, että tämä lainsäädäntö saadaan pikaisesti korjattua.

 

Elintarvikkeiden jalostamisasteen nosto tuo uusia työpaikkoja ja parantavat myös tuottajan asemaa. Maataloustuottajien, tutkimus- ja kehittämislaitosten ja markkinointiosaajien verkostoituminen on avain uusiin mahdollisuuksiin elintarvikealalla aina vientimarkkinoille saakka. Meillä on tästä hyviä esimerkkejä funktionaalisista elintarvikkeista, laktoosittomista tuotteista ja benecolista lähtien.

 

Lihan kulutus tulee vähenemään. Kasviperäisestä proteiinista valmistetuilla kuluttajatuotteille on luvassa suuret markkinat, kunhan ne saadaan sellaiseen muotoon, jota kotikeittiössäkin on helppo käyttää. Nyhtökaura on hyvä alku, lisää tarvitaan. Kotimaisten palkokasvien omavaraisuudessa olemme vasta 15 prosentin tasolla, vaikka niitä tarvitaan niin rehuna kuin entistä enemmän ihmisten ruokana.

 

Tämän päivän keskustelu on osoittanut, että jaamme tässä salissa yhteisesti huolen suomalaisen maatalouden tulevaisuudesta. Haluamme kaikki, että jatkossakin voimme syödä kotimaista, puhtaasti tuotettua ruokaa sekä varmistaa maanviljelijöiden toimeentulon ja pitää maaseudun elävänä.

 

Puheenvuoroissa on kuitenkin ollut huomattavissa erilaisia painotuksia. Siksi tämänkään keskustelun perusteella ei ole olemassa avointa valtakirjaan siihen, että tähän saliin tuotavat esitykset maatalouteen liittyen vaatii aina erillisen käsittelyn. Vihreät tulevat sellaisia esityksiä, joilla parannetaan maatalouden edellytyksiä kestävän kehityksen mukaisesti.

 

Puhe on pidetty eduskunnan täysistunnossa keskustelussa välikysymyksestä suomalaisen maatalouden kriisistä 14.6.2016