Liikenteen ilmastotyön onnistumiseen tarvitaan kaikki keinot

Fossiilipäästöjen vähentäminen on ilmastopolitiikan ytimessä. Viidennes päästöistämme tulee liikenteestä. Juuri nyt lausunnoilla on hallituksen fossiilittoman liikenteen tiekartta, joka etsii keinoja näiden vähentämiseen.

Suomi on monien olosuhteiden maa. Siksi liikenteen päästövähennystoimissa yksi keino ei sovi kaikille, vaan tarvitsemme pöydälle ison joukon erilaisia keinoja.

Niitä, jotka pystyvät hankkimaan uuden auton, tulee kannustaa valitsemaan päästötön ajoneuvo. Kaupunkialueilla asuvia hyödyttää entistä parempi joukkoliikenne ja pyöräily- ja kävelyreitit. Vanhan auton omistajat voivat vähentää päästöjään kohtuuhintaisella kaasu- tai etanolikonversiolla. Pitkät matkat on mukavampi taittaa raiteilla kuin autoillen, kun pidämme huolta rautateistämme.

Viime syksynä julkaistu tutkijoiden arvio päätyi siihen, että liikenteen päästövähennyksiin päästään vain toteuttamalla useita eri toimenpiteitä. Mikään keino yksinään ei ole riittävä. Tulevaisuuden fossiiliton liikenne on nykyistä monipuolisempaa. Vaihtoehdot liikkumiseen eivät kapene vaan paranevat. On aika siirtyä joko-tai -ajattelusta sekä-että -ajatteluun.

Olen harmissani siitä, että julkisessa keskustelussa asetetaan esimerkiksi sähkö- ja biokaasuautot vastakkain. On nimittäin selvää, että tarvitsemme molempia.

Olemme jo tällä hallituskaudella edistäneet monin keinoin molempia. Sekä biokaasutankkausasemien että sähköautojen latauspisteiden verkostoa on laajennettu. Sekä sähkö- että kaasukäyttöisten ajoneuvojen hankintaan on liikennetiekartassa esitetty uusia kannusteita. Lisäksi tuetaan vanhojen bensa-autojen kaasukonversiota.

Hallitus on sitoutunut ilmastotyössään reiluun siirtymään. Syksyllä pöydälle on tulossa fossiilisten polttoaineiden päästökauppa, jos tiekartan ensivaiheiden toimien ja EU-tason päätösten ei arvioida johtavan liikenteen päästöjen puolittumiseen vuoteen 2030 mennessä.

Päästökaupan avulla voidaan viime kädessä varmistaa, että fossiilisten polttoaineiden kulutus ja päästöt todella vähenevät.

Alusta asti valmistelussa on ollut mukana malli, jolla mahdollisesti nouseva polttoaineen hinta voidaan kompensoida pienituloisille siellä, missä omalla autolla ajaminen on välttämättömyys. Ymmärrämme hyvin, että laajalla alueella Suomessa ei pärjää ilman autoa.

Monet ihmiset haluavat pienentää päästöjään. Keinoina voivat olla esimerkiksi öljylämmitysjärjestelmästä luopumien, kodin energiaremontti tai fossiilittoman auton hankinta. Vaikka joillekin näille toimille on olemassa tukia, kattavat ne vain osan kuluista. Monelle haasteeksi jää liian kallis alkuinvestointi, vaikka pidemmän päälle edulliset käyttökustannukset maksavat investoinnin takaisin.

Tulisikin pohtia, miten voimme tukea reilua siirtymää muutoinkin kuin kompensoimalla fossiilisten kohoavia kustannuksia pienituloisille. Voisimmeko auttaa puhtaiden hankintojen tekemistä jonkinlaisilla kansalaisten ilmastoinvestointilainoilla?

Samaa pohdintaa käydään muuallakin ja joitain malleja on jo käytössä, esimerkiksi Skotlannissa. Myös Suomessa tulisi mielestäni selvittää tällaisen lainan tarvetta ja sen toteutustapoja.

Olennaisia elementtejä voisivat olla valtion takaus pankin selvitysten perusteella myöntämään lainaan, alhainen korkokanta ja riittävän pitkä laina-aika suhteutettuna investoinnin takaisinmaksuaikaan. Kun lainanmaksu hoituisi pienentyneistä käyttökustannuksista tulevilla säästöillä, yhä useammalla olisi varaa tehdä isojakin ilmastoinvestointeja.

Teksti on julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnissa 3.2.2021.