Itä-Suomi tarvitsee kaivoslain uudistuksen

Suomi on yksi maailman houkuttelevimmista kaivosteollisuuden investointikohteista. Ei ihme, sillä kaivoslainsäädäntömme on tehty pitkälti kaivosyhtiöiden ehdoilla. Tarjoamme tällä hetkellä kallioperämme rikkaudet kultalusikalla ulkomaisten yhtiöiden hyödynnettäviksi.

 

Apajille tulijoita riittää. Kaivosbuumi on meneillään koko maassa, myös Itä-Suomessa. Esimerkiksi Heinäveden seudulle Saimaan rannoille kaavaillaan grafiittikaivoksia, jotka toteutuessaan muodostaisivat vakavan uhan paikallisille elinkeinoille ja luontoarvoille.

 

Suomalaisia tämä ihmetyttää. Ihmiset eivät voi käsittää, kuinka saatamme antaa uusiutumattomat luonnonvaramme lähes ilmaisiksi monikansallisten yhtiöiden hyödynnettäviksi. Ja kuinka on mahdollista, ettei paikallinen ääni kuulu, vaan kaivosyhtiöiden oikeudet jyräävät päätöksenteossa.

 

Vieläkin paremmat apajat kaivosyhtiöille uhkaa luoda Suomen ja Kanadan välinen vapaakauppasopimus CETA. Monet kansainväliset kaivosyhtiöt pitävät kotipaikkaansa Kanadassa, koska se on heille verotuksellisesti edullisinta. Vapaakauppasopimukseen liittyvä investointisuoja voi johtaa tilanteeseen, jossa kanadalaisen kaivosyhtiö voi haastaa Suomen valtion oikeuteen, mikäli sen toimintaedellytyksiä Suomessa heikennetään esimerkiksi luonnonsuojelun perusteella.

 

Eduskunta päättikin yksimielisesti CETA-sopimuksen käsittelyn yhteydessä, että kaivoslakiamme tulisi pikaisesti muuttaa, jotta CETA-sopimukseen liittyvä riski ei toteudu. Hallitus ei kuitenkaan ole ollut valmis tätä tekemään.

 

Vihreät on lukuisia kertoja esittäneet, kuinka kaivoslakiamme tulisi tiukentaa. Paikallinen ääni tulee kuulua paremmin. Malminetsintää luonnonsuojelualueilla ei pidä sallia. Kunnilla tulee olla yksiselitteinen oikeus kieltää kaivoksen tulo alueelleen jo malminetsintävaiheessa, jos se on kunnan kokonaisedun vastaista. Kaivoshankkeiden valmistelu kestää pitkään ja on kohtuutonta, jos alueen muut elinkeinot joutuvat vuosikausiksi pattitilanteeseen tietämättä, uskaltaako investoida vai joutuuko väistymään kaivoksen tieltä.

 

Nykylain mukaan periaatteessa kunta voi kaivoslupavaiheessa käyttää veto-oikeuttaan. Käytännössä Kuusamossa olemme nähneet, ettei kunnan oikeus ole yksiselitteinen. Siellä oikeus ratkaisi asian kaivosyhtiön eduksi kunnan vastustuksesta huolimatta ja nyt asiaa puidaan seuraavassa oikeusasteessa.

 

Tiedämme, että kansainväliset kaivosyhtiöt harjoittavat agressiivista veropolitiikkaa yritysverotuksen osalta. Siksi Suomeen jäävää verohyötyä on syytä kasvattaa monipuolistamalla kaivoksiin kohdistuvaa verotusta.

 

Suomi on harvoja maita, jotka eivät vaadi asiallisia korvauksia kaivosyhtiöltä itse mineraalien hyödyntämisestä. Tarvitsemme kaivosveron, joka perustuu louhintamäärään. Tällaista vero on vaikea kiertää ja se kannustaa louhimaan vain riittävän rikkaita esiintymiä. Myös paikallistasolle on jäätävä riittävä korvaus kaivostoiminnasta. Esimerkiksi kiinteistöverossa kaivosaluetta tulisi verottaa ankarammin.

 

Nyt kaivoskysymykseen on herännyt koko Itä-Suomi. Itä-Suomen maakunnat Pohjois-Karjala, Pohjois-Savo, Etelä-Karjala, Etelä-Savo ja Kainuu ovat asettaneet kaivoslain uudistuksen yhteiseksi vaalitavoitteekseen. Ne haluavat tolkkua kaivoshankkeiden elinkeino- ja ympäristövaikutusten arviointiin, paikallistason korvauksiin ja jälkihoidon vastuisiin.

 

Kaivoslain uudistus tarvitaan mitä pikimmiten. Jos tämä hallitus ei suostu sitä tekemään, seuraavan hallituksen pitää ottaa kaivoslain korjaaminen ensimmäiseksi tehtäväkseen.

 

Teksti on julkaistu Radio Rexin blogissa 19.12.2018