Hallituksen on otettava tasa-arvo vakavasti

Perusoikeistohallituksen hallitusohjelmaa on jo useampaan otteeseen arvosteltu voimakkaasti siitä, että sen kantavista teemoista on unohdettu yksi suomalaisen yhteiskunnan peruspilareista: sukupuolten tasa-arvo. Viimeksi tiistaina naisjärjestöt vaativat, että hallitus

 

• laatii tasa-arvo-ohjelman
• jatkaa samapalkkaisuusohjelmaa
• laatii suunnitelman naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi ja
• arvioi tekeillä olevan toimintasuunnitelmansa sukupuolivaikutukset.

 

Yhdyn näihin vaatimuksiin täysin.

 

Hallitusohjelmapumaska on tasa-arvonäkökulmasta surullista luettavaa. Hallituspuolueet eivät esitä mitään konkreettisia toimenpiteitä tasa-arvon parantamiseksi. Sen sijaan ohjelmassa todetaan ykskantaan, että ”Naiset ja miehet ovat tasa-arvoisia”. Aivan kuin hallitus olisi sitä mieltä, että tasa-arvo on jo toteutunut.

 

Näinhän ei ole. Naisen euro on 83 senttiä ja eläke-euro vieläkin pienempi, 78 senttiä. Miesten elinikä on merkittävästi naisia lyhyempi ja syrjäytymisriski suurempi.

 

Suomi on saanut toistuvasti kansainvälisiltä tahoilta huomautuksista muun muassa naisiin kohdistuvasta väkivallasta. Suomalaisista naisista lähes puolet kokee elämänsä aikana väkivaltaa. Se on hurja luku, enkä itse ainakaan kehtaisi tämän tietäen naama peruslukemilla väittää että tasa-arvo on jo saavutettu.

 

Hallitusohjelman leikkauslistalla on myös selkeitä sukupuolivaikutuksia. Erityisen vahvasti kavennusten kohteena ovat julkinen sektori sekä kunnat, joiden työntekijöistä valtaosa on naisia. Budjettileikkaukset ja kuntien tehtävien karsiminen tulevat lisäämään erityisesti naisten työttömyyttä. Eduskunnan tietopalvelun mukaan 58 % hallituksen suunnittelemista indeksileikkauksista osuu naisiin.

 

Hallitusohjelman mukaan ”Suomesta on tehtävä osaamisen, yrittäjyyden, tasa-arvon ja välittämisen yhteiskunta.” Tähän päästäkseen hallituksen olisi syytä arvioida tekeillä olevan toimintasuunnitelmansa sukupuolivaikutukset. On päivänselvää, että hallituksen tavoittelemaan tasa-arvon yhteiskuntaan pääsemiseksi leikkaukset täytyisi kohdistaa uudelleen. Uskottava tasa-arvo-ohjelma saattaisi vielä pelastaa hallituksen tämän tavoitteen saavuttamisen osalta.

 

Hallitusohjelman perusteella vaikuttaa siltä, että hallitus näkee naisen paikan olevan kotona. Korostamalla naisen roolia äitinä ja hoivaajana ”uudistushallitus” on viemässä Suomea vuosikymmeniä taaksepäin. Hallituksen olisi syytä palata 2010-luvulle ja alkaa ottaa tasa-arvo vakavasti.