Välähdyksiä viikoilta 43 ja 44

Tunnustettava se on, itsekään ei meinaa pysyä perässä omien menojensa kanssa. Raportointi tänne sivulle on jäänyt pahasti jälkeen, mutta yritän ottaa kiinni. Tässä koostetta työstäni lokakuun kahdelta viimeiseltä viikolta. Koska kuvat kertovat enemmän kuin sanat, niin jatkossa yritän liittää niitä mukaan. Pitää vain muistaa ottaa kuvia!

VIIKKO 43

Pohjois-Karjalan yrittäjät kierrättivät minua tutustumassa pyhäselkäläisiin yrityksiin. Sain tutustua monenlaisiin yrittäjiin ja yrityksiin: lemmikkiruokatehdas, leipomo, loka-autoyrittäjä, metallipaja sekä konsulttiyritys. Erittäin hyvä ja informativinen päivä!

Puolustusvaliokunta, tarkastusvaliokunta, ryhmän puheenjohtajiston kokous, täysistunto. Sillä kattauksella päivä olikin jo pitkällä iltapäivässä. Sitten seurasi maaseutu- ja erävihreiden tapaaminen, jossa pohdimme puolueen maa- ja metsätalouspolitiikkaa. Sieltä menin oopperaan! Olin tiistaina törmännyt kadulla sattumoisin entiseen valtuustokollegaani, jolla oli ylimääräinen lippu tämän illan oopperaan ja minähän otin tarjouksen vastaan mielelläni.

Aamulla kokoontui Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunta. Ministeri Soini oli valtuuskunnan kuultavana ja valmistauduimme seuraavan viikon neuvoston vuosittaista istuntoa varten. Puolustus- ja tarkastusvaliokunnissa valmisteltiin talousarviolausuntoja. Sitten torstaiseen tapaan ryhmäkokous ja täysistunto, jonka aloitti kyselytunti. Sen jälkeen tapasin eduskunnan kv-puolen viranhaltijaa, jonka vastuualueeseen kuuluu PN:n hyvinvointiasiat, sillä istunnossa paikkaan jälleen Keskustan Petri Honkosta ja osallistun täten hyvinvointivaliokunnan kokoukseen. Maailma todisti taas pienuuntensa, sillä selvisi, että virkamies on ollut töissä Venäjälle samassa paikassa kuin veljeni.

Aamu alkoi eduskunnan naisverkoston järjestämällä kuulemistilaisuudelle koskien subjektiivista päivähoitoa. Paikalla oli asiantuntijoita, jotka valottivat aiheesta tehtyjä tutkimuksia ja selvityksiä eri näkökulmasta. Viesti oli selkeä. Päivähoidon rajaaminen on suuri riski lasten syrjäytymiselle. Lapset, jotka ovat päivähoidossa vaikka vanhempi on kotona, ovat jo tällä hetkellä suurelti niitä, joille kokopäivähoito on tarpeen. Rajoituksesta saadut säästöt uhkaavat valua hukkaan, jos tulevaisuudessa nämä lapset tarvitsevat järeämpiä tukikeinoja, jotka päivähoito olisi jo voinut ehkäistä.

Puolustusvaliokunta viimeisteli kokouksessaan varsin kriittisen budjettilausuntonsa. Perjantaiseen tapaan puoliltapäivin oli väljää, sillä toinen valiokuntani tarkastusvaliokunta ei kokoonnu perjantaisin. Silloin ehdin siis hyvin lounastaa ja pidämme avustajan kanssa viikkopalaverin. Täysistunnon jälkeen oli vielä ruotsin tunti, jonka jälkeen lähdin kotiin.

Lähdin kohti Iisalmea ennen seitsemää. Ensin tapasin ompelijaa, joka tekee Linnan juhlien pukuni. Hän oli tehnyt sovitusmekon, joka olikin varsin passeli. Sitten mietimme kankaita. Käytössä on aikoinaan Iisalmesta lopetetun vaatetehtaan jäämistöstä hankitut kankaat, jotka nyt saavat uuden elämän. Ehdin hieman kierrellä lähikäsityömessuillakin, kunnes suuntasin Iisalmen torille Vihreiden kojulle. Kylläpä siellä oli vilskettä! Jututtajia oli koko ajan, välillä jonoksi asti. Sitten tapasin kaupungin johtoa lounaan merkeissä, jonka jälkeen lähdin Anne Roposen kanssa Vieremälle. Siellä ei voinut puhua vilskeestä, kahvitilaisuuteemme ei oman väen lisäksi tullut kuin kaksi henkeä – mutta onneksi ne olivat toimittajia! Sitten lähdimme vihreällä porukalla Ponssen tehtaalle, jossa tehtaanjohtaja antoi meille hyvän kierroksen. Kotiin saapuessani kello oli jo lähemmäksi yhdeksää.

Puolilta päivin lähdin Joensuusta Helsingin kautta Reykjavikiin yhdessä Suomen Pohjoismaiden neuvoston delegaation kanssa. Perille päästyämme menimme kentältä suoraan ennen hotellille menoa Blue Lagooniin, sillä se oli matkan ainoa vapaahetki. Lämpimässä laguunissa oli hieno kelluskella, kun taivas tummeni, tähdet syttyivät ja miltei täysikuu paistoi.

 VIIKKO 44

Pohjoismaiden Neuvoston 67. täysistunto Reykjavikissa

Istuntoviikko oli varsin tiivis. Suomen eduskunnassa ei ole täysistuntoja Pohjoismaiden neuvoston istuntoviikon aikana. Tämän vuoksi monet virheellisesti puhuvat, että silloin olisi eduskunnalla syysloma. No ei ole. Ei ainakaan niillä, jotka osallistuvat Pohjoismaiden neuvoston kokoukseen. Itse ole neuvoston varajäsen, mutta pääsin osallistumaan Petri Honkosen (kesk) tilalta. Pohjoismaiden neuvostossakin jäsenet ovat jakautuneet poliittisiin ryhmiin, joihin kuuluu jäseniä eri maiden puolueista. Vihreät ovat keskiryhmän jäsen. Se on aika sekalainen ryhmä, Suomesta sen jäseniä ovat vihreiden lisäksi Keskusta, RKP ja kristillisdemokraatit. Tosin KD:lla ei ole Suomen delegaatiossa yhtään edustajaa. RKP:lla sen sijaan on, Carl Haglund, joka toimii myös keskiryhmän puheenjohtajana.

Pohjoismaiden neuvostossa on Suomesta kaikkiaan 20 jäsentä, joista 18 valitaan eduskunnasta ja kaksi Ahvenanmaan maakuntapäiviltä. Sama määrä jäseniä on myös Ruotsilla, Norjalla ja Tanskalla, Islannilla on kahdeksan. Tanskan jäsenistä kaksi tulee Grölannista ja kaksi Färsaarilta. Neuvoston jäsenet ovat jäseniä myös eri valiokunnissa.

Neuvosto kokoontuu kerran vuodessa varsinaiseen istuntoon. Se on varsinainen Pohjoismaiden huippukokousviikko, sillä samanaikaisesti myös Pohjoismaiden ministerineuvosto kokoontuu ja paikalla on useita eri ministereitä. Suomesta viikon aikana Reykjavikissa oli pääministeri Sipilä, ulkoministeri Soini, liikenneministeri Berner (jonka vastuulle kuuluu pohjoismainen yhteistyö), kehitysministeri Toivakka, ympäristöministeri Tiilikainen ja opetus- ja kulttuuriministeri Grahn-Laasonen. Osa pidemmän ja osa vähemmän aikaa.

Maanantaina pitivät eri ryhmät kokouksiaan. Niissä käytiin läpi tulevia valiokuntien kokousten ja istunnon asioita. Päivän lopuksi oli ajankohtaiskeskustelu pakolaistilanteesta, joka on akuutti kaikkialla maailmassa ja myös Pohjolassa. Illan päätteeksi oli vielä keskiryhmän oma illallinen.

Seuraavana päivänä jatkettiin valiokuntien kokouksella. Hyvinvointivaliokunta, jossa minä olin, kokoontui alkuun yhdessä kuluttajavaliokunnan ja koulutusvaliokunnan kanssa ja keskustelimme kansalaisaloitteesta. Se on käytössä ainoastaan Suomessa ja suomalaiset pääsivät kertomaan kokemuksiaan. Tämän jälkeen kukin valiokunta kokoontui omaan kokoukseensa käsittelemään erilaisia aloitteita, joita valiokuntaan on tullut. Iltapäivällä alkoi sitten itse istunto. Ensin esiintyivät Pohjoismaiden pääministerit. Teemana oli rajaesteiden purku sekä yhteistyön tiivistäminen. Valitettavasti keskustelua käytiin välillä varsin epäpohjoismaiseen tapaan, kun perussuomalaiset ja ruotsidemokraatit käyttivät kärkkäitä puheenvuoroja pakolaiskysymyksestä. Lopuksi Sipilä esitteli Pohjoismaiden ministerineuvoston ohjelman ensi vuodelle, jolloin vetovastuussa on Suomi.

Illalla oli Pohjoismaisten kulttuuripalkintojen palkintogaala. Tällä kertaa yhtään palkintoa ei tullut Suomeen, mutta lavalle pääsi kuitenkin Kjell Westö, joka viimevuotisena voittajana jakoi kirjallisuuspalkinnot. Itse illan aikana pääsin juttusille suosikkikirjailijani Westön kanssa pariinkin kertaan.

Keskiviikkona istunto jatkui. Käsittelimme mietintöjä, selontekoja ja valiokuntaehdotuksia.  Päivän teemoja olivat hyvinvointi, kestävä kehitys, kansainvälinen politiikka ja osaaminen ja kulttuuri. Ohjelmassa oli ympäristöministerien kyselytunti ja YK:n alipääsihteeri Christien Friis Bach käytti puheenvuoron. Hän painotti vastuuta ja solidaarisuutta vallitsevassa globaalissa pakolaiskriisissä ja muistutti ihmisarvon tärkeydestä. Myös ulkoministerit ja puolustusministerit antoivat selontekoja. Päivän aikataulu petti pahasti. Käytin puheenvuoron lasten ja nuorten mielenterveystyöhön panostamisen tärkeydestä, joka oli lopulta vasta illalla, vaikka hyvinvointiosio piti olla jo aamulla. Toinen puheenvuoroni vammaisasiain pohjoismaisesta yhteistyöstä siirtyi seuraavaan päivään. Illalla Suomen Islannin suurlähettiläs piti vastaanoton.

Torstaina istunto jatkui. Aikataulu saatiin kurottua kiinni, vaikka aamupäivälle jäi edellisestä päivästä siirtyneitä puheenvuoroja sekä runsas joukko äänestyksiä. Lopetimme kello 11, jonka jälkeen alkoi kotimatka. Se päättyi kohdallani vasta puolitaöin.

Kaikki kokoukset ja tilaisuudet pidettiin kulttuuri- ja kongressikeskus Harpassa. Talo on islantilaisten ylpeys, eikä ihme. Ihastuin siihen täysin. Olen aivan vakuuttunut, että jos kaikki kokoukset olisi noin upeassa tilassa, mitä Harpa on, niin päättäjät olisivat paljon onnellisempia!