Tasa-arvo pitää nostaa ulkopolitiikan ytimeen
Suomen tulee ottaa käyttöön feministinen ulkopolitiikka, joka edistää naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien toteutumista.
Presidentinvaalien aikaan Suomessa käynnistyi keskustelu feministisestä ulkopolitiikasta. Virallinen ulkopolitiikka ei vielä tunne sanaparia, ja tutkimuskentälläkin aihe on tuore. Siksi on aiheellista syventää keskustelua feministisen ulkopolitiikan sisällöstä.
Suomalainen keskustelu ammentaa Ruotsista, joka otti feministisen ulkopolitiikan virallisesti käyttöön ensimmäisenä maana maailmassa vuonna 2015. Tavoitteena on edistää sukupuolten tasa-arvoa sekä tyttöjen ja naisten ihmisoikeuksien täyttä toteutumista.
Lokakuussa 2017 tehty arvio Ruotsin feministisen ulkopolitiikan toimintaohjelman toteutumisesta osoittaa Ruotsin harjoittaneen feminististä ulkopolitiikkaa aktiivisesti kahden- ja monenvälisessä kansainvälisessä yhteistyössä.
Ruotsi on muun muassa ajanut naisten aseman huomioimista Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Etyjin kriisinhallintaoperaatioissa ja rauhanneuvotteluprosesseissa. Kumppanimaissa on edellytetty naisten tiettyä osuutta poliittisissa päätöksentekoelimissä. Ruotsin maanpuolustuskorkeakouluun on perustettu naisten, rauhan ja turvallisuuden professuuri.
Politiikalla on saavutettu mitattavia tuloksia: naisten osallistuminen rauhan rakentamiseen on lisääntynyt monissa konfliktimaissa.
Vaikka feministisen ulkopolitiikan ensimmäinen sija meni jo Ruotsille, Suomen kannattaa tavoitella hopeaa. Suomen tulee ottaa feministisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan käsite virallisesti käyttöön. Se tarkoittaa keskeisten tavoitteiden määrittelyä, toimintaohjelman luomista ja riittävien resurssien asettamista tavoitteiden saavuttamiseksi. Kuten Ruotsissa, Suomessakin edistystä tulee mitata systemaattisesti.
Feministisen ulkopolitiikan ytimessä on ajatus siitä, että sukupuolten tasa-arvo tärkeänä yhteiskunnallisena tavoitteena toteutuisi johdonmukaisesti harjoittamassamme ulko- ja turvallisuuspolitiikassa.
Feminististen lasien läpi tarkastelu paljastaa turvallisuuspolitiikan – konfliktinratkaisun, rauhanturvaamisen ja valtiorakenteiden luomisen – sukupuolittuneisuuden. Feministisen ulkopolitiikan tavoitteena on oikaista tätä epätasapainoa.
Konfliktien ehkäisyn ja kestävän ratkaisemisen kannalta on välttämätöntä arvioida sitä, mikä on tyttöjen ja naisten asema konfliktin keskellä. On myös varmistettava, että naiset ovat mukana toimijoina, kun konflikteja ratkotaan. Jälleenrakennuksessa tulee huomioida ihmisoikeuksien toteutuminen ja naisten yhteiskunnallisen aseman parantaminen.
Keskeinen osa feminististä ulkopolitiikkaa on naisiin kohdistuvan väkivallan lopettaminen. Seksuaalista väkivaltaa käytetään järjestäytyneen sodankäynnin ja vallankäytön välineenä.
Jokaisen ihmisen fyysisen turvallisuuden varmistaminen on kestävän rauhan edellytys. Kumppanivaltioita on tuettava rikollisten saamisessa oikeuteen sekä rikosten uhrien auttamisessa. Valtioita on myös autettava integroimaan entiset sotilaat osaksi yhteiskuntaa. Aseiden hallitsemattoman leviämisen ja naisiin kohdistuvan väkivallan välinen yhteys on tuotava esiin.
Kehityspolitiikassa feministinen näkökulma antaa tukea tyttöjen ja naisten aseman parantamiselle sekä seksuaali- ja lisääntymisterveydelle. Naisten poliittisten ja taloudellisten oikeuksien turvaaminen parantaa demokratian toimivuutta ja vakautta. Tämä asettaa myös vaatimuksia kauppaneuvottelujen sukupuolivaikutusten arvioinnille.
Suomessa työsarkaa on ehkä kaikkein eniten perinteisessä turvallisuuspolitiikassa. Asepalvelus on edelleen vain yhtä sukupuolta velvoittavaa, ja rauhanturvaajista valtaosa on miehiä. Ensimmäisenä askeleena kannustamme laajentamaan kutsunnat koko ikäluokkaa koskeviksi sukupuolta katsomatta.
Feministinen ulkopolitiikka saattaa nytkin satunnaisesti toteutua. Tavoitteena on, että siinä onnistutaan tulevaisuudessa systemaattisesti.
Feministisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan ei ole tarkoitus korvata perinteistä ulkopolitiikkaa vaan laajentaa sitä. Kuten Ruotsin ulkoministeri Margot Wallström on todennut, sukupuolten tasa-arvo ei ole vain oikein vaan välttämätöntä, jos haluamme saavuttaa ulko- ja turvallisuuspoliittiset tavoitteemme.
Krista Mikkonen ja Tarja Cronberg
Mikkonen on vihreän eduskuntaryhmän puheenjohtaja. Cronberg on Tukholman kansainvälisen rauhantutkimuslaitoksen (Sipri) tutkija.
Teksti on julkaistu Helsingin Sanomien vieraskynänä 28.3.2019