Syrjäytymisen ehkäisy vaatii tekoja puheiden sijaan

Perjantai 14.9.2012 klo 21:35 – krista

”Vuonna 2010 syrjäytyneitä 15–29 -vuotiaita nuoria oli yhteensä noin 51 300. Tämä on noin 5 % tämänikäisistä nuorista. Syrjäytyneistä nuorista työttömiä työnhakijoita oli 18 800 ja muita työvoiman ulkopuolisia 32 500. Syrjäytyneiksi luokitellaan sellaiset työvoiman ja opiskelun ulkopuoliset nuoret, joilla ei ole peruskoulun lisäksi muuta koulutusta.” Tämä selviää EVAn selvityksestä Hukassa – Keitä ovat syrjäytyneet nuoret. 

Kun presidentti Niinistön asettama nuorten syrjäytymisen ehkäisyä pohtiva työryhmä esitteli ensimmäisen tuotoksensa, Ihan tavallisia asioita -ohjesivuston, monet tyrmistyivät. He olivat odottaneet apua hukkumispisteessä olevien pelastamiseen, mutta työryhmä jakoikin pelastusliivejä laiturilla veneen tuloa odottaville.

Ihan tavallisia asioita -sivuston ohjeet perheen yhteisestä ajasta, hellyyden osoittamisesta tai vastuun jakamisesta nuorille eivät ole ratkaisuja kaikkein syrjäytyneimmille. Ne ovat ihan hyviä neuvoja perheisiin, joissa vanhemmalta arjen hallinta meinaa lipsua.

Mutta ei niille lähes 17 000 lapsella ja nuorella, joilla on kotioloissaan sellaisia kriisejä, että yhteiskunta on ottanut heistä huolehtimisen vastuulleen. Taustalla voi olla se, ettei vanhempia ole lainkaan tai että heillä on ongelmia, kuten työttömyyttä, varattomuutta, sairautta, päihde-riippuvuuksia, jopa väkivaltaista käyttäytymistä, hyväksikäyttöä ja muuta rikollisuutta, jotka estävät lapsesta huolehtimisen.

Työryhmä korosti kaikkien aikuisten vastuuta ja arjen pieniä tekoja. Niitä tarvitaan. Yhä rohkeammin meidän kaikkien tulisi puuttua toisten asioihin, jos näemme siihen tarvetta. Mutta se ei tietenkään riitä syrjäytymisen poistamiseen.

Kyllä kuluttajakin voi omilla päivittäisillä valinnoilla edistää eettisempää ja ympäristöystävällisempää tuotantoa. Mutta jos lainsäädännöllä ja hintapolitiikalla ei muuteta rakenteita tällaiseen tuotantotapaan ohjaamiseen, niin siitä ei tule vallitsevaa käytäntöä.

Nuorten syrjäytymisen ehkäisemiseksi yhteiskunnan tulee tukea niitä nuoria ja perheitä, jotka eivät yksin pärjää. Tärkeää on huolehtia siitä, etteivät nuoret ”katoa”. Syrjäytymisen kovassa ytimessä on 32 500 ulkopuolista nuorta, jotka eivät ole rekisteröityneet työttömiksi työnhakijoiksi. He ovat nuoria, jotka eivät näy missään tilastoissa. Kukaan ei tarkkaan tiedä keitä he ovat ja mitä he tekevät.

Vaikka julkinen keskustelu on mennyt osittain toisten ohihuuteluksi, niin on hyvä, että syrjäytyneistä nuorista puhutaan. Erityisen hyvää on, että näistä nuorista ja perheistä puhutaan nyt kunnallisvaalien alla. Rakenteita muuttavat poliittiset päättäjät. Ja niitä taas kohta valitaan kuntien valtuustoihin. Nuorten ja perheiden hyvinvoinnin kannalta merkittäviä ratkaisuja tehdään kuntatasolla. Siellä päätetään, kuinka paljon rahaa ohjataan esim. nuorisotyöhön, perheiden kotiapuun, mielenterveyspalveluihin tai kouluterveydenhoitoon. Tai miten suuren luokkakoot ovat kouluissa ja kuinka paljon saa tukiopetusta.

Jos nyt käytävä keskustelu syrjäytyneisyyden ehkäisemiseksi realisoituu poliittisiksi päätöksiksi kunnissa, niin tilanne paranee. Eikä huonoa ole sekään, jos Ihan tavallisia asioita -sivuston neuvojen avulla joku saa tukevamman otteen omasta arjestaan.