Kampanjaihmeitä ja voimaantumisen aikaa

On ollut huimaa olla mukana kampanjassa, johon tulvii vapaaehtoisia, tulee valtavasti kannustusta, esitteet viedään käsistä ja kaikki haluavat auttaa. Tulee olo, että sitä on kerrankin voittajan puolella. Varsin harvinainen olo, kun normaalisti erilaisia vaalikampanjoita tehdessä vastassa on yleensä ollut pikemminkin vähättelyä, marginaaliin sysäämistä ja suoranaisia haukkuja.

Pohjois-Karjalassakin on nyt vauhti kova. Esimerkiksi käyköön mennyt viikonloppu, joka sai hurjasti väkeä liikkeellä paukkupakkasista huolimatta.

Katukampanjointia tehtiin Joensuussa niin kävelykadulla kuin Rantakylän lähiössä. Uusia ihmisiä oli kampanjoimassa ja vastaanotto myönteinen. Kontiolahdella oli soppatykki kahdessa paikassa. Rokkaa, rakkautta ja lattarimusaa tarjottiin isolla joukolla, jossa mukana oli myös paljon muiden puolueiden aktiiveja. Tarja Cronberg oli kampanjoimassa Ylä-Karjalan kierroksella. Lieksassa ja Nurmeksessa keskustelutilaisuuksiin saapui kymmeniä ihmisiä. Tilaisuuksien järjestelyissä oli apuna muiden puolueiden valtuutettuja ja aktiiveja.

Lauantai-iltana Joensuussa järjestettiin Pekan pressavaalien tukikonsertti. Idea konsertista syntyi vaali-iltana. Mukaan lähti paikallinen rockklubi Kerubi ja avuksi tuli joukko Joensuun popmuusikoiden vapaaehtoisia. Näin suuresta innosta saatiin aikaan ammattimainen lopputulos, josta nautti parisataa kuulijaa. Esiintyjiä ilmoittautui mukaan niin paljon, että saliin piti rakentaa kaksi lavaa. Ohjelmassa oli musiikkia laidasta laitaan, tanssia, runoja ja dragshow.

Jo pelkkä konsertti olisi riittänyt vaalihuuman ylläpitoon. Mutta tämä ei olisi Pekan kampanja, jollei sunnuntaina olisi tapahtunut vielä jotain ihmeellisempää.

Tiesin, että Pekka oli liikkeellä Jyväskylässä ja Kuopiossa. Joensuun sovittaminen ohjelmaa oli alun perin ollut mahdotonta, koska täältä ei enää illalla pääse pois. Yöjuna ei enää kulje, eikä iltakonekaan lennä. Halusin kuitenkin muistuttaa Pekkaa, että Kuopiossa puhuessaan käsittelee Itä-Suomea laajemminkin ja muistaa myös pohjoiskarjalaisia. Hetken kuluttua sain soiton takaisin. Pekka totesi, että mitäs jos karautettaisiinkin Joensuuhun kautta, kun he olivatkin autolla liikkeellä. Lupasin, että saan kyllä jostain tilan ja ihmisiä paikalle, vaikka aikaa oli viisi tuntia – ja illaksi pakkasta luvattu lähemmäksi kolmekymmentä astetta.

Pikaselvityksellä sain varattua tilaksi Wanhan Jokelan ja laiton facebookin, sähköpostein ja tekstiviestin kutsua liikkeelle. Aavistelin kyllä, että isompikin tila olisi voinut olla tarpeeseen, mutta sunnuntai-iltana oli vähän vaihtoehtoja tarjolla.

Jokelaan alkoi virtaamaan väkeä kuuden aikaan. Puolelta paikka oli jo puolillaan.

Seitsemältä talo pursui väkeä ja Pekan saapuessa paikalle tunnelma oli katossa. Pekka nousi tuolille, että ihmiset näkisivät ja kuulisivat paremmin. Puheen jälkeen hän vastaili kysymyksiin, jonka jälkeen kaverikuvien ottajat ja nimmarinpyydystäjät piirittivät Pekan. Ennen Jokelan ”karvahattupuolelle” siirtymistä tiedotusvälineet nappasivat Pekan keittiön puolella haastattelua varten. Pieni puhe kuultiin myös toisella puolella, esittelin paikalla olleita lauantaisen tukikonsertin esiintyjiä, joensuulaisia demarivaltuutettuja tuli ryhmäkokouksestaan viime hetkillä paikalla. Sitten Pekka jatkoi matkaa.

Edessä oli vielä öinen pysähdys Imatralla. Kymin toiminnanjohtaja Hanna Holopainen oli facebookista huomannut Pekan matkasuunnitelmien muutokset ja niin ikään pikavauhdilla järjesti vielä öisen vaalitilaisuuden Imatralle.

Jään mielenkiinnolla odottamaan, millaisia yllätyksiä viimeinen kampanjaviikko tuo tullessaan. Nyt ollaan tekemässä ihmeitä.