Puhe ulkoasiainministeriön hallinonalan budjettikäsittelyssä

Arvoisa rouva puhemies!

 

Kun puhutaan sosiaali- ja terveyspolitiikasta, me kaikki muistamme mainita, kuinka tärkeää on ennalta ehkäisevä työ. Mutta turvallisuuspolitiikan kohdalla usein unohdamme, että ulkopolitiikka on sitä ennalta ehkäisevää työtä. Sen takia on hyvin valitettavaa, että tässä talousarviossa nyt leikataan hyvin rajusti ulkopolitiikasta: niin lähetystöistämme, jotka ovat tärkeä osa sitä ennalta ehkäisevää työtä, kuin myös kehitysyhteistyöstä, johon kohdistuu aivan hurjan suuret, suorastaan häpeälliset leikkaukset.

 

Eilen täällä salissa puhuttiin paljon sisäisestä turvallisuudesta ja uudenlaisista turvallisuusuhista ja myös siitä, kuinka pakolaisvirrat ovat yllättäneet meidät kaikki. Toisaalta kyllähän me koko ajan olemme tienneet, että tämä on mahdollista. Jossain vaiheessa ihmiset lähtevät liikkeelle, kun olosuhteet heikkenevät ja kriisejä syntyy. Sen takia on minun mielestäni hämmentävää, että tässä talousarvioesityksessä leikataan niin paljon kehitysyhteistyöstä, kun me tiedämme, että suuntaamalla apua kriisialueille ja lähialueille todennäköisesti näitä pakolaisvirtoja pystytään merkittävästi vähentämään.

 

Yksi syy, mikä on saanut suuret virrat liikkeelle Syyrian suunnalta on se, että lähimaissa olevissa YK:n ylläpitämissä pakolaisleireissä on jouduttu vähentämään ruoka-annoksia, koska kansainvälisen yhteisön apu YK:n ruokarahastoon on vähentynyt niin paljon. Tämä on ollut viimeinen merkki ja aiheuttanut epätoivon, joka on sysännyt liikkeelle paljon ihmisiä, jotka olisivat muuten olleet valmiita vielä odottamaan, että tilanne selkeytyisi ja he voisivat palata kotiin.

 

Edelleen me olemme vähentämässä apua hyvin monilta YK-järjestöiltä, myös ruokaohjelmasta, ja tämä on minun mielestäni todella väärä ratkaisu. Valtiovarainvaliokunnan mietinnössäkin todetaan, että juuri näille ”kriisialueille, sekä lähtö- että kauttakulkumaihin, kohdistetuilla kehitysyhteistyömäärärahoilla voidaan vaikuttaa muuttoliikkeen syihin ja ennaltaehkäistä maailman pakolaisvirtoja”. Lisäksi siinä sanotaan, että ”maailman humanitäärinen tilanne on poikkeuksellisen huono, muun muassa pakolaiskriisin ratkaiseminen vaatii panostuksia kriisialueille sekä niiden lähialueille muodostuneisiin pakolaisleireihin”. Ja kaiken tämän jälkeen vastaus on se, että leikataan todella rajusti kehitysapurahoista. Tätä on hyvin vaikea ymmärtää.

 

Tässä aiemmin kehuttiin sitä, kuinka Suomi saa lisää vaikutusvaltaa maailmalla ulkopolitiikallaan, mutta ei vaikutusvaltaa edistetä sillä, että me heikennämme YK:n rahoitusta, päinvastoin. Suomessa vieraillut pääsihteeri Ban Ki-moonkin pani merkille, kuinka rajusti Suomi leikkasi YK:lta ja kehitysyhteistyöstä kaiken kaikkiaan.

 

Kriisinhallinta ei ehkä enää ole niin ennaltaehkäisevää toimintaa, vaan silloin ovat jo oikeastaan kriisit hyvinkin pitkälle eskaloituneet. Se on kuitenkin tärkeää työtä, samoin kuin jälleenrakentaminen. Budjetissahan leikataan siitäkin. Kun tätä useamman kerran olen ihmetellyt, niin minulle on vakuuteltu, että Suomi edelleen tulee osallistumaan aktiivisesti ja tulee tapauskohtaisesti aina harkitsemaan minne lähteä, ja siihen annetaan erillisiä lisätalousarvioita.

 

Kun tilanne on kaiken kaikkiaan maailmassa sellainen kuin se on ja me tiedämme, että kriisit lisääntyvät ja apua tarvittaisiin nimenomaan kehitysyhteistyön kautta, niin todella toivon, että Suomella on valmiutta myös lisätalousarvioissa puuttua kehitysyhteistyömäärärahoihin ja antaa apua YK:n kautta tai esimerkiksi erilaisten järjestöjen kautta sinne kehitysalueille, missä apua tarvitaan.

 

Puheenvuoro on käytetty eduskunnan täysistunnossa ulkoasiainministeriön hallinnonalan budjettikäsittelyssä 16.12.2015