Puhe Metsähallituslain lähetekeskustelussa

Arvoisa rouva puhemies!

 

Metsähallituslain valmistelu on puhuttanut paljon, ja tänäänkin olemme siitä keskustelleet. Kuten näkyy, suomalaiset rakastavat metsiään ja luontoaan, ja siksi huoli on ollut niin suurta siitä, mitä Metsähallituslain uudistamisessa tapahtuu. On hienoa, että me kävimme tämän lähetekeskustelun niin, että ministeri oli pitkään kuulemassa, sillä luottamusta ei herättänyt se tapa, jolla tämä laki tuotiin pikkutunneilla tänne viime viikolla. Mutta toivottavasti tästä otetaan opiksi ja lainvalmistelun loppusuora sujuu mallikkaasti.

 

Koska Metsähallitus hallinnoi kolmasosaa Suomen pinta-alasta, ei ole yhdentekevää, miten se tehdään. Suuri huoli on se, että nyt käsillä oleva lakiesitys vaarantaa Metsähallituksen toiminnan kansanvaltaisen ohjaamisen. Laissa tulisikin varmistaa se, että eduskunnalla on todellinen mahdollisuus ohjata sen toimintaa jatkossakin, ja uuden perustettavan liikelaitoksen tulee olla myös jatkossa sataprosenttisesti valtion omistama ja julkisuusperiaatetta noudattava yhtiö. Sen hallinnon pitää olla läpinäkyvää ja noudattaa hyvän hallinnon periaatteita.

 

Hallitusohjelmassa on kirjattu tämän lain kohdalla tavoitteeksi yksinkertaistaa organisaatiota, mutta kuitenkin tässä ollaan luomassa kolmatta tasetta, joka ei välttämättä sitä tee, vaan päinvastoin monimutkaistaa sitä. Tähän kolmanteen taseeseen halutaan siirtää yleisiä vesialueita, luontaistalousalueita ja retkeilyalueita, vaikka näiden oikea paikka olisi julkisten hallintotehtävien taseessa. Toiseen taseeseen halutaan laittaa ne alueet, joilla on metsätaloudellista merkitystä ja joihin kohdistuu metsätaloudellisia tuottovaatimuksia.

 

Suuri kysymys on tämän lakiesityksen 33 §, jossa hämärrytetään Luontopalvelujen ja Metsähallituksen emokonsernin välistä rajaa. Tämä uusi tase, joka tulisi emokonserniin irti Luontopalveluista, mahdollistaa yleisvesien ja kenties myöhemmin myös maa-alueiden hyödyntämisen kaupallisiin tarkoituksiin. Kuitenkaan nämä alueet eivät ole tarkoitettu kaupallisiin tarkoituksiin, vaikka ne eivät olekaan suoraan suojelualueita. Sama pätee myös kirjanpitoon. Eduskunnan luonnonsuojeluun tarkoitetut ympäristöministeriön varat voivat siirtyä konsernisiirtona ihan muihin käyttötarkoituksiin, eikä eduskunta voi siten valvoa, menevätkö rahat siihen, mihin on tarkoitus. Jo nyt Luontopalvelut maksaa konsernipalveluina paljon emokonsernille, ja vaarana on, että luontorahoja käytetään tehottomiin kaupallisiin seikkailuihin.

 

Me tiedämme, että Luontopalvelut on hoitanut todella hyvin oman osuutensa. Sillä on hyvin vahva luontomatkailuprofiili ja se on hyvin pystynyt yhdistämään sekä luontomatkailua että luonnonsuojelua. Ei kannata hukata tätä hyvää brändiä. Kannattaa myös miettiä, että jos viestintä jatkossa tulee yhdestä tuutista, niin me saatamme menettää tämän hyvän brändin.

 

Lisäksi tässä ovat paljon nousseet keskusteluun saamelaisten oikeudet, ihan aiheesta. Se on suuri huoli, koska saamelaisalueen poronhoidon laidunmetsistä 90 prosenttia kuuluu valtion omistukseen ja niitä hallinnoi Metsähallitus. Jos nämä siirretään nyt kolmanteen taseeseen, nousee kysymys siitä, voiko se sitten jatkossa tarkoittaa sitä, että porojen laidunmaata voitaisiin myydä, vuokrata tai käyttää porotaloudelle haitallisella tavalla, esimerkiksi metsähakkuuseen tai soranottoon. Sen takia saamelaiskulttuurin heikentämiskieltoa, joka edellisessä lakiesityksessä oli, on pidetty niin tärkeänä.

 

Toivon, että tästä eteenpäin todella valiokunnissa käydään laaja kuulemiskierros, sovitellaan erilaisia näkemyksiä niin, että emme hukkaa sitä hyvää toimintaa, mitä Metsähallitus nyt tekee, ja sitä tyytyväisyyttä, mitä noin yleisesti suomalaisilla on Metsähallitusta kohtaan, kuten ministerikin täällä alkupuheenvuorossaan kertoi.

 

Puhe on pidetty eduskunnan täysistunnossa käsiteltäessä hallituksen esitystä Metsähallituksen uudelleenorganisointia koskevaksi lainsäädännöksi 17.12.2015