Opettajilla tulee aikaa kaikille oppilaille

(Luokanopettaja-lehden eduskuntavaalisivusto, ProPeruskoulut 2011)
Peruskoulu on suomalaisen tasa-arvon kulmakiviä. Laadukas opetus mahdollistaa kaikille tasa-arvoiset tulevaisuuden eväät – taustasta tai varallisuudesta riippumatta. Tästä on syytä pitää kiinni ja tiukasti.

Perusopetukseen on satsattava. Vaikka lasten lukumäärä vähenee, ei opetukseen suunnattua rahoitusta pidä vähentää samassa suhteessa.

Luokassa opiskelee samanaikaisesti taustoiltaan ja osaamistasoltaan sekalainen seurakunta. Näin tulee olla jatkossakin. Mutta samalla on huolehdittava entistä paremmin siitä, että kouluilla on riittävät resurssit. On varmistettava, että luokkakoot eivät kasva liian suuriksi, jokaiselle oppilaalle riittää aikaa ja oppilaat saavat lisähaasteita tai lisätukea kukin tarpeidensa mukaan. Opetusryhmien maksimikoko tulisi määritellä lailla, jottei kunnilla ole kiusausta säästää kasvattamalla ryhmäkokoja.

Peruskoulullamme on opetuksen lisäksi merkittävä rooli kasvattajana. Ja hyvä niin. Pelkkä tiedon opettaminen ei ”kasvata ihmisyyteen ja yhteiskunnan jäsenyyteen”, mikä on kirjattu valtakunnallisten opetustavoitteiden ensimmäiseksi kohdaksi.

Jotta koulu voi hoitaa kasvatusvastuunsa kodin ja vanhempien rinnalla, tulee opettajilla ja muulla henkilökunnalla olla riittävästi aikaa kullekin oppilaalle. Oppilashuollon resurssien on oltava riittävät, jotta jokainen apua tarvitseva voi sitä saada jo varhaisessa vaiheessa ja riittävän nopeasti.

Yhteiskunta muuttuu vinhaa vauhtia ja siksi on huolehdittava opettajien riittävästä lisäkoulutuksesta, jotta opettajat pysyvät ajantasalla niin opetussisältöjen kuin metodienkin suhteen. Opettajakoulutus on syytä säilyttää eri puolilla maata, jotta voidaan taata pätevien opettajien riittävyys ympäri Suomen.

Oppisisältöjä uudistettaessa tulee säilyttää riittävä maltti. Vaikka maailmassa on jatkuvasti yhä enemmän erilaisia hyödyllisiä taitoja, on syytä miettiä, mitä kirjataan valtakunnallisiin opetussuunnitelmiin. On hyvä välillä päästä myös vakiinnuttamaan asioita, ei jatkuvasti elää muutoksen keskellä.

Taito- ja taideaineiden määrää ei saa supistaa. Kädentaitojen opetuksen suhteen olisi syytä painottaa enemmän tämän päivän arkielämän taitojen hallitsemista. Aika harva sorvaa tai tekee reikäommeltöitä koulun käsityötuntien ulkopuolella. Sen sijaan huonekalujen kokoaminen, pyöränkumin paikkaaminen tai digitaalisten laitteiden käsittely ovat enemmän tamän päivän kädentaitoja.

Omasta kunnosta ja terveydestä huolehtiminen on myös perustaito, joka tulisi opetella jo nuorena. Liikuntatuntien määrän lisäämisen ohella välituntiliikuntaan, liikunnalliseen elämäntapaan ja terveellisiin ruokailutottumuksiin tulisi opettaa jo alaluokilla.

Oppiainesisältöjen lisäksi on tärkeä huolehtia kouluyhteisön hyvän ilmapiirin rakentamisesta. Kiusaamiseen on puututtava heti. Koulurakennusten kunnosta on myös pidettävä hyvää huolta.

Ilmainen kouluruokailu on suomalaisen koululaitoksen ylpeys. Sen laadusta on huolehdittava. Kasvisten ja hedelmien osuutta kouluruokailussa pitää lisätä terveys- ja ympäristösyistä.