Mekrijärvensuosta ja turvetuotannosta

(Kirjoitus julkaistu Pogostan Sanomissa 4.4.2011 yhdessä Kari Rissasen kanssa)

Ilomantsin ympäristölautakunta totesi lausunnossaan (29.3.) Mekrijärvensuon turpeennoston laajennusalueen YVA-selostuksen puutteelliseksi. Selostus ei täytä sille asetettuja tiedollisia ja laadullisia vaatimuksia. Turpeennosto aiheuttaa ympäristötuhoja lähialueiden puroissa, joissa ja järvissä.

Esimerkkejä tästä on riittävän runsaasti, eikä Mekrijärvesuon käyttöönoton tuottama lisäkuormitus  paranna tilannetta  jo ennestään pilatussa vedessä. Turpeennostosta tulee vesistöihin ravinteita, liejua ja happamia aineksia, tästä valitettavan hyvä esimerkki on Koitajoki. Sen seurauksena vesi samenee, rehevöityy, veden pH alenee ja kalakuolemia voi alkaa esiintyä.

Turve on toki kotimainen polttoaine, mutta kotimaisuus on kovin huono peruste tuhota isänmaan vesiä ja ihmisten asumis- ja vapaa-ajan ympäristöjä. Turpeenpolton hiilidioksidipäästöt ovat suurempia kuin pahamaineisen kivihiilen. Turve on fossiilinen polttoaine ja sen käyttö lisää ilmastonmuutosta.

Taloutemme pohja on oltava kestävää, kestävää ekonomisesti ja ekologisesti. Turpeenpoltto ei edusta kumpaakaan. Turpeella tuotetaan nykyään n. 6 % Suomen energiatarpeesta. Tämä määrä on korvattavissa uusiutuvilla energialähteillä ja bioenergialla, jotka levittävät työtä ja toimeentuloa tasaisemmin.

Paikallisten asukkaiden on vaikea päästä vaikuttamaan turpeentuotannon laajoihin haittoihin. Turpeennoston ja –polton saastuttavuus aiheuttaa niin paljon yleistä haittaa, että turpeen käyttö polttoaineena tulee lopettaa. Suomalaiset energialinjaukset ovat poliittisia päätöksiä: jos kannatat vihreitä arvoja, niin äänestä vihreitä. Ei tätä menoa muuten edes yritetä muuttaa.