Kolin retkiviikkojen avajaispuhe

pidetty Kolin seurojen talolla 9.7.2011

 

Hyvät Kolin retkiviikon avajaisvieraat,

 

aloitin tämän puheeni valmistelun – ei niin kovin yllättäen – miettimällä omia Koliin liittyviä kokemuksia.

Mieleenpainuvimmat muistoni Kolista liittyvät niin luontoon kuin kulttuuriin. Opiskeluihin liittyi parisen Kolille suuntautunutta opintoretkeä. Kun ensimmäisen kerran meille esiteltiin Kolin geologisia ainutlaatuisuksia, niin ne tekivät suuren vaikutuksen. Pyykkilautakallion näkeminen oli huikea luontoelämys.

Sykähdyttävin Kolilla kokemani kulttuurielämys on muutaman vuoden takaa. Jonkin EU-hankkeen turvin täällä oli useampana kesänä teatteriesityksiä, jotka oli sijoitettu Kolin maisemiin kunkin näytelmän tarpeiden mukaisesti. Minuun suurimman vaikutuksen teki metsään rakennettu Juhani Ahon Panu-näytelmä.

 

Ukko-Kolin maisema sykähdyttää aina. Ja niin tekevät myös muut Kolin huiput, Pielisen hiekkarannat ja Koin upeat metsät.

Olemme koettaneet perheen kanssa piipahtaa Kolilla useamman kerran vuodessa eri vuodenaikoina. On ollut hienoa huomata, että olemme onnistuneet luomaan pojillemme erityissuhteen Koliin. He itse välillä kyselevät, milloin mennään Kolille. Nuorimmainen olisi halunnut lähteä tänäänkin mukaani, kun kuuli että olen tänne tulossa. Riippumatta siitä, että hän on juuri viettänyt Kolilla viikon luontoleirillä, jolta hain hänet kotiin vasta eilen. Koli näyttää vetävän vahvasti jo seitsenvuotiasta.

 

* * *

Pohjois-Karjalan Liikunta ry julkaisi viime kuussa selvityksen, jossa oli kartoitettu kuntien liikuntapalveluita. Samainen kartoitus tehtiin ensimmäisen kerran vuonna 2007. Yhtenä kyselyn kohteena oli kuntien liikuntapaikat. Tällaisia ovat mm. luonto-, vaellus- ja patikkapolut, joita maakunnastamme löytyy noin  1500 km.

Retkeily on suosittua. Mutta yhä useammat ihmiset haluavat opastusta retkeilyyn liittyen. Kynnys lähteä yksin metsään on noussut, vaikkakin halu on kasvanut. Siksi onkin tärkeää, että ihmisille on tarjolla mahdollisuuksia lähteä kokeilemaan retkeilyä ohjatusti. Esimerkiksi Pokalin ja latujärjestöjen yhteiset vuosittaiset maakuntaretket, ovat olleet suosittuja ja niihin on osallistunut paljon retkeilyn ensikertalaisia.

 

Myös retkiviikkojen tarve lähtee siitä, että ihmiset haluavat aikaisempaa enemmän ohjausta retkeilyyn. Ohjatut retket avaavat uusille ihmisille oven retkeilyn hienoon ja kokemuksia tarjovaan maailmaan. Täällä Kolin maisemissa opastus tuo uusia ulottuvuuksia kokeneellekin retkeilijälle. Tututkin paikat aukenevat aivan toisella tapaa, kun kuulee niiden historiasta, henkilötarinoita paikalla asuneista tai yksityiskohtia luonnosta. Tai retkiin tuodaan jokin uusi elementti, kuten vaikkapa nauru, kuten retkiviikon yhdellä retkellä tehdään.

 

Retkeily on monella tapaa voimaannuttava kokemus. Fyysisen liikunnan lisäksi luonto antaa voimaa sielulle. Kokemukset itsensä voittamisesta kasvattavat varmuutta selviytyä erilaisista asioista, vaihtelevat maisemat ruokkivat mieltä ja joka kerta luonto tarjoaa erilaisia yksityiskohtia.

 

* * *

Välillä kuulee kritiikkiä siitä, ettei Kolista ole kehittynyt sellaista matkailun megakeskusta, kuin vaikka Tahko tai Ruka. On kuitenkin muistettava, että Koli on jotain muutakin kuin vain potentiaalinen laskuttelukeskus keskellä ei-mitään. Kolin vahvuus on sen ainutlaatuisen luonnon lisäksi sen kulttuurihistoriassa. Koli on suomalaisuuden brändi ajalta, jolloin brändeistä ei tiedetty mitään.

 

Kolilla paikallisuus on aina ollut vahvasti läsnä. Paikalliskulttuuri on muovannut Kolin maisemaa kaskeamisen, laidunnuksen ja niiton avulla. On tärkeää, että paikallisuus on läsnä tänäänkin, kun Kolin merkitys on maatalouden sijaan matkailussa. Myös matkailu tulee rakentaa paikallisista olosuhteista lähtevien vahvuuksien varaan, ei mahdollisten matkailijoiden kuviteltujen toiveiden varaan. Lukuisat pienet paikalliset yritykset luovat Kolin tulevaisuudelle kestävän pohjan. Tällaisen pohjan rakentaminen kestää kauemmin kuin tapauksessa, jossa jokin ulkopuolinen suuri, kansainvälinen toimija tulee ja laittaa kaikki kerralla kuntoon. Lopputulos on kuitenkin pysyvämpi.

Paikallisuuden lisäksi Koli on vahvasti yhteistä kansallista omaisuutta. Jokaisella suomalaisella on käsitys Kolista ja sen merkityksestä, olivat he käyneet täällä tai eivät. Siksi ulkopuolista Suomea kiinnostaa, mitä Kolilla tapahtuu. Ei ole maanomistajan yksityisasia, jos haluaa muuttaa maisemaa silloin jos tämä maisema on osana kansallista symbolia kuten Kolilla.

Koli kansallismaisemineen, historiallisine yksityiskohtineen ja kaskiaikakauden maisemineen luovat pohjan suomalaisuuden hyödyntämiselle matkailussa. Luonto metsineen ja järvineen ovat sellaista  puhdasta luontoa, joka vetää ulkomaisia matkailijoita kauempaakin. Kolin geologinen ainutlaatuisuus on jotakin, mikä kiinnostaa alan harrastajia ympäri maailman. Luonnonsuojelun ja matkailun yhteensovittaminen on hyvin mahdollista niin, että molemmat tavoitteet täyttyvät. Kolin brändiä puhtaan ja erämaisen luonnon kohteena ei pidä tuhota lähiympäristöön sijoitettavilla uraanikaivoksilla.

* * *

Uskon, että Kolin merkitys matkailussa jatkaa kasvuaan. Viime vuosina Kolin kansallispuistossa vierailijoiden määrä on kasvanut tasaisesti. Koli kuuluu jo Suomen viiden suosituimman kansallispuiston joukkoon käyntimääriltään. Erilaiset tapahtumat ovat lisääntyneet.

Tänään alkava retkiviikko on hyvä esimerkki Kolin ainutlaatuisuutta kunnioittavasti tapahtumasta. Koli on retkeilijän paratiisi lukuisine reitteineen, joista löytyy sopiva niin aloittelijalla kuin konkarille,  leppoisuutta tai  extremekokemuksia etsivälle, eri-ikäisille ja erikuntoisille.

Haluan toivottaa menestystä Kolille, sen matkailun kehittämiselle luontoa kunnioittaen  –  sekä ennenkaikkea  riemullista retkiviikkoa!