Kesälomapeli
Koululaisten kesäloma on verrattomasti pidempi kuin vanhempien. Pienten koululaisten kohdalla tämä tarkoitaa sitä, että perheissä keväisin sumplitaan kiivaasti erilaisia kesähoitoratkaisuja siksi ajaksi, kun koululaiset lomailevat ja muu perhe ei.
Olen ristinyt tämän kesälomapeliksi. Mitä enemmän lapsia ja mitä vähemmän läheisiä aikuisia, sitä haastavammaksi peli käy.
Emme varmaankaan ole ainoa lapsiperhe, jossa kesälomapeliä pelataan. Yksi perinteinen siirto on pitää vanhempien lomat peräkkäin. Meilläkin sitä on joskus kokeiltu – huonoin tuloksin. Kun koko perheen yhteinen loma jäi vain viikon mittaiseksi, niin tähän viikkoon ladattiin turhankin paljon odotuksia. Piti ehtiä sitä ja tätä. Tuloksena ei ollut kuin kiukkuisia lomalaisia, kun suuret odotukset eivät täyttyneet.
Isovanhemmat, sukulaiset ja kummit ovat hyviä kortteja kesälomapelissä. Onnellisia ovat ne, joilla nämä mahdollisuudet ovat täysimääräisesti käytössä. Perinteisesti meidänkin perheessä lapset ovat olleet jonkun siivun lomastaan hoidossa isovanhempien luona. Pitkä matka ja nykyeläkeläisten kiireinen elämä rajoittavat tätä mahdollisuutta huomattavasti. On myös haaste istuttaa kolme eloisaa poikaa rauhaisaan arkeen tottuneiden ihmisten huomaan. Erilaiset hajasijoitukset ovatkin olleet toivottuja ratkaisuja.
Meidän perheessä hyväksi siirroksi on muodostunut erilaiset kesäleirit. Onneksi tarjonta on kohtalaisen hyvää niiden suhteen. Kaupungin lisäksi eri järjestöillä on leirejä tarjolla. Ensimmäisen pitkälti leireistä rakennetun kesälomapelin vuonna oli pienoinen pelko siitä, että kyllästämme pojat leirielämällä niin, että he saavat ikuisen leirikammon. Eivät saaneet. Onneksi, sillä leireistä on tullut kesälomapelimme pohjaratkaisu, jonka oheen on sommiteltu mummolaviikkoja.
Leireissä on ollut mukavasti mistä valita. Päiväleirit ovat meidän perheessä huomattavasti suositumpia kuin sellaiset leirit, joissa yövytään. Meillä on käyty ainakin agentti-, merirosvo-, seikkailu-, uima-, luonto-, liikunta-, salibandy- ja eläinleireillä. Näiden kaikille avoimien leirien järjestäjätahoja ovat olleet urheiluseurat ja -järjestöt, Luontoliitto, urheiluopisto ja kaupunki. Lisäksi leirikesä on täydentynyt partioleireillä.
Mantra kolmannen sektorin merkityksestä kunnan palvelujen täydentäjänä konkretisoituu hyvin lasten kesäleireissä. Ilman niitä meidän ja monen muun lapsiperheen arki olisi merkittävästi hankalampaa. Joensuussa kaupunki on tehnyt hyvää yhteistyötä järjestöjen kanssa muun muassa kokoamalla järjestöjen kesäleirit ja muun kesätoiminnan yhteen esitteeseen ja nettisivuille. Sieltä on helppo etsiä sopivia siirtoja kesälomapelin pelaamiseen.
Järjestöt voivat hakea ELY-keskuksilta tukea lasten ja nuorten harrastustoimintaan, myös koululaisten loma-aikaisiin päiväleireihin. Hyvä niin, sillä tällä pyritään turvaamaan hintojen pysyminen kohtuullisena. Haku sinänsä ei ole monimutkainen, mutta aikataulutus on ongelmallinen. ELY-keskukset saavat tiedot käytettävistä rahoistaan usein niin myöhäisessä vaiheessa, että heidän omat päätöksensä tulevat vasta huhtikuun lopussa. Kesälomatoiveet kun on silloin jo ilmoitettu. Tämän ongelman korjaaminen opetus- ja kulttuuriministeriössä ei luulisi olevan iso asia.
Suurempi haaste järjestöjen näkökulmasta on uhka kiristyvästä verotuksesta. Järjestöjen yleishyödyllinen toiminta on verovapaata. Niin kuuluu olla myös jatkossa. Viime aikoina verottaja on kuitenkin selvästi kiristänyt tulkintojaan yleishyödyllisyydestä mahdolliseen kilpailuhaittaan vedoten.Kolmannella sektorilla on Suomessa ja muissa Pohjoismaissa merkittävä rooli, toisin kun monissa muissa EU-maissa. Tämä on syytä pitää mielessä, kun tulkitaan EU:n kilpailuhaittapykälöitä. Tarvitaan selkeät määritelmät järjestöjen yleishyödyllisyydestä, yleishyödyllisestä toiminnasta ja sen verokohtelusta.
Lasten kesäleirit ovat mitä suurimmassa määrin yleishyödyllistä toimintaa. Jos niitä ruvetaan tekemään bisnesmielessä suurilla leirimaksuilla, niin kovin moneen leiriin ei lapsia riitä. Silloin monen perheen kesälomapelissä jää leirikortti käyttämättä.