Kehityspolitiikassa on koulutuksen laadun mentävä aukko

Suomen kehityspolitiikka tuottaa tulosta. Tämän osoittaa tänään eduskunnassa käsitelty kaikkien aikojen ensimmäinen kehityspolitiikan tulosraportti. Sen tiedot ovat rohkaisevia.

 

Raportin mukaan tuloksellisinta työ on ollut silloin, kun rahalliseen tukeen yhdistyy poliittinen tuki ja asiantuntemus. Näin on ollut esimerkiksi koulutuksessa.

 

Suomi on tukenut onnistuneesti niin tyttöjen kuin vammaisten nuorten koulunkäyntiä. Nykyään alakoulun aloittaa 91 prosenttia maailman lapsista, ja yläkouluikäisistäkin koulua kävi 84 prosenttia vuonna 2014. Tyttöjen ja poikien välinen ero kouluun pääsyssä on lähes hävinnyt.

 

Huomio onkin siirtynyt kouluun pääsystä siellä pysymiseen ja opetuksen laatuun. Monessa maassa keskimääräiset oppimistulokset ovat heikkoja. Lapset käyvät kyllä koulua, mutta eivät opi.

 

Oppimisen kriisiin on monia syitä. Luokat ovat ylisuuria ja opettajien koulutus riittämätöntä. Oppimateriaalien laatu ei aina ole huimaava, eikä oppimistuloksia välttämättä seurata.

 

Koulutuksen laatuun vaikuttaa vahvasti opettajien työstään saama arvostus. Se kannustaa opettajia tekemään parhaansa, kouluttautumaan ja pysymään alalla. Tämä on totta niin kehittyvissä maissa kuin myös täällä Suomessa. Nyt koulutuksesta on leikattu niin paljon, että moni opettaja miettii meilläkin jo alanvaihtoa.

 

Suomella olisi silti paljon annettavaa opetusalalla. Voisimme tukea opetuksen laadun parantamista kouluttamalla opettajia ja lisäämällä opettajien määrää niin, että opetusryhmiä voidaan pienentää. Voisimme tukea oppimateriaalien laatua ja oppimistulosten seurantaa. Kaikesta tästä meillä on erinomaista kokemusta. Opettajaopintomme ovat maailman huippua.

 

Yhteistyötä tehdään toki jo. Suomella olisi silti varaa ottaa koulutuksen laadun tukemisessa aktiivisempi rooli. Suomen vaikutusmahdollisuudet opetusalalla ovat viime vuosina heikentyneet. Hallitus on leikannut tuntuvasti tukeaan YK:n koulutuksen alalla toimiville järjestöille. Alan merkittävimmiksi toimijoiksi nousseita kansainvälisiä koulutusrahastoja emme rahoita lainkaan. Eipä siis ihme, ettei kutsua keskustelu- ja kehittämispöytiin tule.

 

Yksi kehityspolitiikan tulosraportin keskeisimmistä havainnoista on, että Suomen on pystyttävä sitoutumaan kehityspolitiikassaan muutamaan teemaan. Niihin on keskityttävä pitkäjänteisesti – poukkoileva politiikka tuottaa huonoja tuloksia.

 

Koulutus pitäisi nostaa yhdeksi näistä kärkitavoitteista. Koulutus on osa Suomen kansallista menestystarinaa ja tärkeä osa kehityspolitiikkaamme jo nyt. Meillä on siinä osaamista ja annettavaa.

 

Se vaatii meiltä kuitenkin sitoutumista niin sisältöjen kuin rahoituksenkin osalta. Nykyinen hallitus on leikannut rajusti Kehy-rahoista. Se tulee näkymään tulevaisuudessa myös työn tuloksissa. Nyt käsillä oleva tulosraportti koskee niitä hankkeita, joita toteutettiin edellisen hallituksen aikana.

 

Suomen kehitysyhteistyön määrärahat on vihdoin nostettava 0,7 prosenttiin bruttokansantulosta lupaustemme mukaisesti.