Ammatillisen koulutuksen reformissa on pidettävä kiinni hyvästä opetuksesta

Hallitus toi puoliväliriihestä tuliaisiksi pitkään odotetun ammatillisen koulutuksen reformin. Siinä on paljon hyvää, mutta siihen sisältyy todella paljon myös huolia. Niistä vähäisin ei ole suinkaan se, miten uudistuksen rahoitus aidosti järjestetään. Hallitus on leikannut ammatillisesta koulutuksesta pari sataa miljoonaa. Kehysriihen 15 miljoonan lisäsatsaukset ovat leikkauksiin verrattuna hyvin pieniä.

 

Huoli riittävästä lähiopetuksesta on suuri. Amikset ovat joutuneet säästöpaineissaan vähentämään läpiopetusta valtavasti. Huolestuneet opiskelijat, heidän vanhempansa, opettajat ja opot ovat olleet huolissaan riittävän ammattitaidon oppimisesta. Viimeksi tällä viikolla Joensuun nuorisotoimen ryhmä toi samoja terveisiä eduskuntavierailullaan. Opetushenkilökuntaa on liian vähän ja paremmin pärjäävät opiskelijat joutuvat toimimaan apuopeina kavereilleen. Miten lähiopetus turvataan jatkossa, kun rahoitusta on leikattu ja henkilökunnan irtisanomiset jatkuvat?

 

Uudistuksen yhteydessä yhä suurempi osa oppimisesta ja sen arvioinnista siirtyisi oppilaitoksista työpaikoille, yrityksiin. Työelämätaitojen kannalta tämä voi olla hyvä asia. Mutta mistä resurssit yrityksille ohjata nuoria? Ja löytyykö kaikkialta maasta sopivia yrityksiä ja niistä sopivia henkilöitä työtä ohjaamaan.

 

Tiedämme, että tänä päivänä saman alan sisälläkin yritysten osaamisvaatimukset ovat erilaisia. Siksi yritykset joutuvat usein kouluttamaan ammattitutkinnon saaneet nuoret juuri oman yrityksen tarpeisiin. Ovatko työssäoppimisesta saadut taidot sellaiset, että jos siirtyy toiseen, vaikka samankin alan yritykseen, niin osaaminen on oikeanlaista?

 

Nuorista yhä useammat joutuvat varmasti opiskelemaan monta ammattia ja vaihtamaan työpaikkaa. Sen takia olisi äärimmäisen tärkeää, että ammatillisesta koulutuksesta saa vahvat perustaidot. Vastuuta nuorista ja heidän oppimisestaan ei saa sysätä liikaa yrityksille. Koulutusvastuun tulee säilyä kouluilla.

 

Uudistuksessa opiskelijan valinnanvapautta lisätään ja opintoja henkilökohtaistetaan. Tämä on hyvä asia, sillä amisopiskelijat ovat erilaisia. Joukossa on niin peruskoulusta tulevia nuoria kuin aikuisia, sellaisia joilla on tutkinto tai työkokemusta kuin niitä, joilla ei ole kumpaakaan. Osa pärjää, mutta toiset tarvitsevat tukea. Toteutuksessa pitää varmistaa se, että he jotka tukea tarvitsevat todella saavat sitä riittävästi ja riittävän pitkän ajan. Valmistuminen saa vaikka venyäkin, kunhan päästään maaliin asti ja rinnalla on tukea.

 

Jos uudistus halutaan toteuttaa niin, että lopputulos on lähtötilannetta parempi, tarvitaan siihen resursseja. Miten hyvät tavoitteet pystytään toteuttamaan nykyisillä huomattavasti karsituilla resursseilla? On äärimmäisen tärkeää varmistaa opetuksen hyvä laatu ja tukea on oltava riittävästi sitä tarvitseville. Aloituspaikkojen määriä ei voida enää leikata ja niiden alueellinen kattavuus on varmistettava. Sen olemme nuorillemme velkaa.