Aluevaalit ovat myös pelastusvaalit

Ensimmäiset aluevaalit käydään poikkeuksellisissa oloissa. Koronatilanne vaikeuttaa jälleen vaalityötä. Harva olisi kuntavaalien aikaan uskonut, että vielä seuraavatkin vaalit käydään pandemia-aikana.

Hallinnolliset rakenteet ja maakuntavero ovat korostuneet tähän asti käydyssä aluevaalikeskustelussa, vaikka vaalien ytimessä ovat ihmisten tarvitsemien palveluiden toimivuus, saatavuus ja vaikuttavuus.

Terveydenhoidosta jotain keskustelua on sentään kuulunut, sen sijaan sosiaalipalveluiden saamasta vähästä huomiosta on oltu perustellusti huolissaan. Pelastusala ensihoitoineen on jäänyt sitäkin vähemmälle. Yhdessä nämä kaikki muodostavat kokonaisuuden, jonka yhteentoimivuus on avainkysymys sujuvan toiminnan varmistamiseksi.

Syynä vähäiseen keskusteluun pelastustoimesta on ollut ehkä se, että sen palvelut on järjestetty alueellisesti jo vuodesta 2004 lähtien. Nyt kuitenkin järjestämisvastuu ja päätösvalta siirtyvät kuntapohjaisilta aluepelastuslautakunnilta hyvinvointialueiden aluevaltuustoille.

Viime viikkoina on kuultu joitakin huolestuneita puheenvuoroja pelastustoimen asemasta hyvinvointialueilla. Niissä pelkona on ollut, että pelastustoimi jää hyvinvointialueiden taloussuunnittelussa sotepalveluiden jalkoihin. Toivottavasti tulevat aluevaltuutetut ymmärtävät pelastustoimen merkityksen ja ottavat hyvinvointialueiden kaikki palvelut tasavertaisesti huomioon.

Pitkässä juoksussa aluevaltuustot tarvitsevat työkalukseen maakuntaveron, jotta voivat paremmin hallita talouttaan. Niin pitkään kuin maakuntaverosta ei saada valtakunnallista päätöstä, hyvinvointialueilla ei ole juurikaan mahdollisuutta vaikuttaa tuloihinsa. Sen sijaan aluevaltuustossa voidaan vaikuttaa palvelujen järjestämistapoihin. Sinne tarvitaan päättäjiä, jotka uskaltavat myös uudistaa palveluita tähän aikaan hyödyntäen niin liikkuvia, luoksetuotavia kuin sähköisiä palveluita.

Lähestyvän uudistuksen edessä joissain kunnissa on tunnettu kiusausta optimoida kunnan taloutta ja vahvistaa kunnan varallisuutta tavoilla, jotka voivat olla haitaksi uusille hyvinvointialueille. Sisäministeriön pelastusosaston, sosiaali- ja terveysministeriön sekä valtiovarainministeriön toimesta kunnille lähetettiin loppuvuodesta kirje, jossa toivottiin vahvasti, etteivät kunnat realisoisi pelastuslaitosten kiinteistöjä tai kalustoa. Näin tehdessään kunnat pahimmillaan heikentävät hyvinvointialueiden palvelutasoa tehden näin karhunpalveluksen kuntansa asukkaille.

Uuden vuoden alussa on hyvä katsoa myös hieman pidemmälle tulevaisuuteen. Hyvinvointialueuudistuksen ohella pelastusalan 2020-lukua leimaa vakava pelastajapula. Alan koulutusmääriä onkin lisättävä pitkäjänteisesti ja myös tulevien hallitusten on sitouduttava aiempaa korkeampiin koulutusmääriin. Sopimuspalokuntien tärkeä rooli tulee muistaa ja kehittää järjestelmää edelleen.

Pelastusalan itsensä on huolehdittava siitä, että se on niin houkutteleva työpaikka kuin mielekäs harrastus vapaaehtoistoimijalle. Esiin tullut alalla tapahtuva seksuaalinen häirintä on vakava ongelma, joka tulee kitkeä pois. Siinä on apuna parhaillaan toimeenpantava pelastusalan tasa-arvo ja yhdenvertaisuusohjelma.

Turvallisessa arjessa pelastustoimi on elintärkeä peruspalvelu. Tulipalot on sammutettava ja onnettomuuksien uhrien on saatava apua kaikkialla Suomessa. Pelastuslaitosten toimintakyvystä ja resursseista on pidettävä huolta niin alueellisten kuin valtakunnallisten päättäjien.

Teksti on julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnissa 5.1.2021.