YK:n vammaissopimus on vihdoin saatava voimaan!

Tänään on vietetty kansainvälistä vammaistenpäivää. Vaikka Suomi allekirjoitti YK:n vammaissopimuksen hienosti ensimmäisten joukossa maaliskuussa 2007, niin kansallinen ratifiointiprosessi on kuitenkin vielä kesken. Tämä on Suomen vammaispolitiikan häpeäpilkku, joka tulee pikaisesti korjata.

Vammaissopimuksessa on kyse ihmisoikeuksien ja perusvapauksien tunnustamisesta vammaisille henkilöille, jolloin heille taataan mahdollisuus nauttia kaikille kuuluvista oikeuksista ja vapauksista täysimääräisesti ilman syrjintää. Sopimuksessa luetellaan monipuolisesti toimia syrjinnän poistamiseksi ja yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Pohjimmiltaan kyse on siitä, että vammainen ihminen asetetaan samalle viivalle muiden kanssa.

YK:n vammaissopimus astui kansainvälisesti voimaan 2008 ja EU ratifioi sen 2010. Nyt sopimuksen on ratifioinut 151 maata. EU-maista joukosta puuttuvat vain Suomi, Irlanti ja Alankomaat. Sopimuksen ratifiointi on kuitenkin mainittu tavoitteena edellisen ja nykyisen hallituksen hallitusohjelmassa ja Suomen vammaispoliittisessa ohjelmassa 2010 – 2015. Halua on selvästi ollut periaatteellisella tasolla, mutta sopimusta ei vain ole saatu lopullisesti hyväksyttyä.

Sopimus kattaa vammaisten kansalais- ja poliittisten oikeuksien lisäksi taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia. Sen kautta ihmisoikeudellinen ajattelu laajenee koskemaan myös alueita, joita meillä on totuttu pitämään harkinnanvaraisina. Sopimuksen myötä vammaisista henkilöistä tulee oikeuksien haltijoita.

Vammaiset henkilöt voivat elää kuten muutkin. He voivat vaatia oikeuksiaan ja tehdä omaa elämäänsä koskevia valintoja vapaasti – valita esim. asuinpaikkansa sekä sen, missä ja kenen kanssa asuu. He ovat oman yhteiskuntansa aktiivisia jäseniä. Vammaisille lapsille tulee taata oikeus yhdenvertaiseen koulutukseen ja jatkokoulutusmahdollisuuksiin. Heillä on oikeus työhön ja riittävään sosiaaliturvaan.

Sopimukseen kirjattu perusoikeus liikumisen ja kansalaisuuden vapauteen tekee esteettömyydestä ihmisoikeuskysymyksen. Yhtälailla oikeus sanan- ja mielipiteenvapauteen sekä tiedonsaantiin tarkoittaa käytännössä tulkkauspalveluiden saatavuutta.

Nämä ovat tärkeitä askeleita kohti uutta käsitystä vammaisuudesta ja vammaisten henkilöiden asemasta. Perinteisesti vammaiset henkilöt on nähty hyväntekeväisyyden ja lääkehoidon kohteina. Sopimuksessa sen sijaan vahvistetaan näkemystä vammaisista henkilöistä yhteiskunnan aktiivisina jäseninä. Sillä on tärkeä merkitys vammaisiin kohdistuvien aseteiden ja lähestymistavan muuttamisessa.