Vihreän siirtymän on oltava vihreä

Ilmastokriisi ja luontokato kietoutuvat tiukasti toisiinsa. Ilmaston kuumeneminen kiihdyttää luontokatoa. Luonto taas sopeutuu muuttuvaan ilmastoon sitä paremmin, mitä monimuotoisempi se on.  

Vihreä tai puhdas siirtymä eli irtautuminen fossiilisista on välttämätöntä päästöjen vähentämiseksi. Se on kuitenkin tehtävä tavalla, jolla ei ruokita luontokatoa. Siirtymä ei ole vihreä, jos se heikentää luonnontilaa eikä puhdas, jos se likaa vesistöjämme. 

Kokonaisuutena fossiilienergian luontohaitat ovat moninkertaiset uusiutuvaan verrattuna. Me suomalaiset olemme tähän asti pääosin ulkoistaneet energiankäyttömme luontohaitat muualle maailmaan.

Nyt kun rakennamme hajautettua uusiutuvaa energiaa omille maille, tulevat niiden haitat meille näkyviksi. Toki vesivoimalla olemme jo aiemmin tuhonnut virtavesiä ja monien suurten jokien ekosysteemit.

Miten onnistumme välttämättömässä energiamurroksessa niin, että aiheutamme mahdollisimman vähän haittaa ympäristölle?

Ensinnäkin ei saa unohtaa energiatehokkuutta, säästöä ja kysyntäjoustoja. Kulutuksemme ylittää reilusti maapallon kantokyvyn eikä energian päästöttömyys päästä tästä pälkähästä.

Tuulivoimaloiden haittojen vähentämisessä avainkysymys on sijoittelu. Mitä enemmän rakennetaan jo muuttuneeseen ympäristöön, sen vähemmän elinympäristöt katoavat ja pirstoutuvat.

Hallitus on menossa täysin toiseen suuntaan. Se on tiukentamassa tuulivoimaloiden etäisyysvaatimuksia. Sen myötä jatkossa myllyt rakennetaan entistä syvemmälle metsään vaatien yhä pidempiä siirtolinjoja. Tämä lisää hakkuita ja ympäristön pirstoutumista. 

Keski-Euroopassa tuulimyllyt pystytettiin alusta alkaen lähemmäksi käyttäjiä, meillä ne viedään kauas metsään. Tuulivoimaloiden meluraja ei erittele, rakennetaanko voimala erämaahan, moottoritien lähelle vai teollisuusalueelle. Tuntuisi fiksulta huomioida rakentamispaikan olemassa oleva melutaso ja ohjata sijoittelua metsän keskeltä jo valmiiksi meluisemmille alueille.

Vihreässä siirtymässä myös kaivokset huolettavat. Vaikka globaalisti kaivannaistoiminta vähenee, niin kaukaisten hiilikaivosten sijaan uusia kaivoksia syntyy meille. Ennen kaivosbuumin realisoitumista on huolehdittava, että sallimme vain sellaiset kaivokset, joiden haitat ympäristölle jäävät vähäisiksi. On oltava käytössä uusin teknologia, pitävät pohjarakenteet, kunnollinen jätteen- ja vedenkäsittely. Pohjavesien kanssa ei pidä ottaa mitään riskejä ja luonnonsuojelualueille eivät kaivokset kuulu.  

Nyt on viime hetki laittaa kaivosten ympäristöehdot kuntoon. Hallitus ei ole tästä ollut kiinnostunut, vaan päinvastoin antanut kaivoshankkeille luvan heikentää erinomaisessa kunnossa olevan vesistön tilaa.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Maaseudun tulevaisuus -lehden vieraskolumnina.