Vesien puhtaus vaatii työtä

Olen viettänyt valtaosan lomastani Saimaan vesistön rannalla. Järvimaisemaa ei kyllästy katselemaan. Me suomalaiset olemme ylpeitä tuhansista järvistämme ja laajoista vesistöistämme, mutta osaammeko pitää niistä riittävää huolta? Tätä olen usein miettinyt alati vaihtuvaa vedenpintaa ihastellessani. 

Aikonaan ajateltiin suurten vesien kykenevän laimentamaan kaikenlaiset jätevedet. Onneksi pian tajuttiin, ettei näin ole ja ryhdyttiin puhdistamaan sekä tehtaiden että asutusten jätevesiä. Näin saatiin vesistöjen pistekuormittajat kuriin. Vaikeampaa on ollut selättää hajakuormitusta, mutta siinäkin on edistytty ja maatilojen vesiensuojelutyö on tänä päivänä arkea. 

Suurten järvien, jokien ja rannikkovesien tilaa arvioidaan noin viiden vuoden välein. Tuorein arvio on vuodelta 2019.  Sen mukaan vesistöjämme ekologinen tila on enimmäkseen hyvä. Tilaa heikentää erityisesti rehevöityminen. Parhaiten voivat suuret järvet, seuraavaksi joet, mutta rannikkovedet ovat pääosin vain tyydyttävässä tai välttävässä kunnossa. Vesistöjen kemiallinen tila ei missään yllä hyvään. 

Vesiensuojelutyössä on saavutettu merkittävää edistystä, vaikka vedellä onkin pitkä muisti ja pohjaan kertyneet synnit painavat edelleen. Samaan aikaan vetemme kohtaavat uusia uhkia ja tieto vanhoista uhista tarkentuu, joten työtä on koko ajan enemmän. 

Ilmaston kuumenemisen myötä sisävesien lämpötila on noussut ja jääpeitteinen aika lyhentynyt. Talviaikainen valunta ja talvitulvat ovat kasvaneet ja kevättulvat pienentyneet, mikä on lisännyt ravinteiden huuhtoutumista ja kiintoaineksen kulkeutumista vesistöihin. Jääpeitteen puuttumisella taas on merkittäviä vaikutuksia muun muassa vesistöjen hydrologiaan, ravinnekiertoihin ja lajien esiintymiseen. 

Metsätalouden vaikutus vesistöihin on aiemmin luultua suurempi. Metsäojitukset, tarpeettomat purojen perkaukset ja rantametsähakkuut saavat sekä kiintoaineet että ravinteet liikkeelle aiheuttaen vesien liettymistä, tummumista ja rehevöitymistä. Suurin kuorma tulee suometsistä. Iso uhka vesistöillemme ovat 1960- ja 70-luvuilla kiihkeiden ojitusaikojen myötä syntyneet, paraikaa päätehakkuuikään tulevat turvemaiden metsät. Vesien pilaamisen välttämiseksi niissä pitäisi siirtyä jatkuvaan kasvatukseen, välttää kunnostusojituksia sekä jättää riittävät suojavyöhykkeet.  

Vesiä uhkaa myös uudenlaiset pistekuormittajat. Ennakoidun kaivosbuumin riskinä ovat lisääntyvät jätevesiongelmat. Akkumateriaalitehtaiden myötä on jo tiedossa lisääntyviä sulfaattipäästöjä. Nyt onkin viimeinen hetki laittaa kuntoon vesiensuojeluvaatimukset näiden osalta. Kaivosten jätevesien hallinta on oltava toimivaa ja uudenlaisten tehtaiden haitta-aineiden raja-arvot on määritettävä tiukoiksi.

Puhdas vesi on kultaakin kalliimpaa. Kohdellaan vesiämme tämän mukaisesti.

Kirjoitus on alun perin julkaistu Maaseudun tulevaisuus -lehdessä vieraskolumnina 23.7.2025.