Silmien sulkeminen ei hidasta ilmastokriisiä

Jäätiköiden sulaminen, merenpinnan nousun hukuttamat kaupungit, korallien tuhoutuminen, superhirmumyrskyt, tappavien hellejaksojen yleistyminen, merivirtojen pysähtyminen. Uutiset ilmastokriisin vaikutuksista käyvät yhä rajummiksi. Arkihavainnot marraskuussa kukkivista ruusuista ja lupiineista havahduttavat ympäristön muuttumiseen. 

Tieto ei ole konkretisoitunut ymmärrykseksi. Päinvastoin. Kylmä puhuri on jähmettänyt ilmastotyötä ympäri maailmaa, vaikka päästöjen vähentäminen on entistä kiireellisempää ja hiilinielut hupenevat kovaa vauhtia. Juuri alkanutta ilmastokokousta Brasilian Belemissä käydään nihkeämmissä tunnelmissa kuin pitkään aikaan. 

Yhdysvallat ei ole edes vaivautunut paikalle ilmastokokoukseen. Kolmasosalla maista on ilmastositoumuksensa päivittäminen tekemättä. EU sentään onnistui päivityksen tekemään, vaikka sen sisältö jäikin riittämättömäksi. Pienet saarivaltiot katsovat vitkuttelua yhä epätoivoisempana niiden elinkelpoisen pinta-alan supistuessa. Suurin mielenkiinto kohdistuu maailman ykkösilmastopäästäjään Kiinaan, joka on ryhtynyt osoittamaan kiinnostusta ilmastotyöhön.    

Ihmiskunta on kuin se kokeen sammakko, joka on laitettu levylle kuumenemaan nostettuun vesikattilaan. Kattilan vesi kuumenee pikkuhiljaa tappavaksi, mutta emme ymmärrä hypätä pois, vaan kiehumme elävältä. Kun taas se sammakko, joka laitetaan jo vaarallisesti kuumenneeseen veteen, loikkaa saman tien vaarasta pois.    

Kyse ei ole tiedon puutteesta. Tiedemaailma on kerta toisensa jälkeen kertonut ilmastokriisin vaikutuksista, sen etenemisestä ja erilaisista skenaarioista. Kymmenen vuotta sitten maailman maat onnistuivat solmimaan Pariisin ilmastosopimuksen, jolla päätettiin rajoittaa lämpeneminen alle kahteen asteeseen pyrkimyksenä 1,5 astetta. Ymmärrämme ilmaston kuumenemisen aiheuttavat vaikutukset ja haluamme estää ne. 

Pariisin ilmastosopimuksen toimeenpano on heikkoa. Ilmastotoimet ovat jääneet milloin minkäkin “tärkeämmän” alle hallitusten tehdessä päätöksiä ja ohjatessaan budjettivaroja. Tällä hetkellä ympäri maailmaa satsataan miljarditolkulla asevarusteluun turvallisuuden nimissä. Samanaikaisesti laiminlyömme koko ajan etenevän ilmastokriisin, joka on suurin turvallisuusriski. 

Meillä Suomessa Orpon hallitus on linjannut, että ilmastotoimet eivät saa nostaa arjen kustannuksia. Sen sijaan hallitus jättää kertomatta, miten ratkaisevasti arkemme muuttuu ja sen kustannukset nousevat, jos laiminlyömme ilmastotyön kuten hallitus tekee. 

Mitä enemmän ilmasto kuumenee, sitä suuremmat haitat syntyvät. Siksi jokaisella asteen desimaalilla on väliä. Ilmastotyötä on kiihdytettävä niin meillä kuin kaikkialla muuallakin. Keinoja onneksi on, kyse on tahdosta. Sitä tahtoa tarvitaan nyt entistä vahvemmin, jotta saamme varmistettua hyvän elämän edellytykset lapsillemme ja heidän lapsilleen. Aikaa on, mutta ei hukattavaksi. 

Kirjoitus on alun perin julkaistu Maaseudun tulevaisuus -lehdessä vieraskolumnina 12.11.2025.