Neljäs viikko

Maanantai

Maanantai on maakuntapäivä. Ja sitä se todella oli aamusta iltaan. Lähdin matkaan jo seitsemältä, sillä yhdeksältä piti olla Kuopion kaupungintalolla, jonne Pohjois-Savon maakuntaliitto, Pohjois-Karjalan maakuntaliitto, Kuopion kaupunki ja Joensuun kaupunki olivat kutsuneet vaalipiirin kansanedustajat evästettäväksi. Kukin taho piti omat puheenvuoronsa, jossa kertoivat päällimmäisistä toiveistaan. Sen jälkeen käytiin keskustelua myös siitä, kuinka jatkossa pidetään yhteyttä ja varmistetaan, että tieto maakuntien ja kaupunkien hankkeista saavuttaa kaikki vaalipiirin edustajat.  Tämän jälkeen syötiin lounas.

Pohjois-Karjalan porukka lähti sitten yhteiskuljetuksella kotia kohti, mutta minä jäin Savoon. Olin alkuun sopinut vielä yhden työhaastattelun Kuopioon. Sitten lähdin Siilinjärvelle. Ensin perustietoa Siilinjärvestä paikallisen vihreän matkassa, joka näytti paikkoja. Kiersimme mm. ihmettelemässä fosfaattitehtaan massiivisia jätekivikasoja. Sen jälkeen oli ”virallinen” tapaaminen kaupunginjohdon kanssa. Kaupunginjohtaja sekä valtuuston ja hallituksen puheenjohtajat kertoivat kaupungin suunnitelmista ja toiveista. Tämän jälkeen oli kaikille avoin kahvitilaisuus Fontanellan kahvilassa, minne tulikin ihan mukavasti porukkaa. Siellä ihmiset saivat esittää toiveitaan ja kysymyksiään ja tutustua uuteen vihreään kansanedustajaan.

Kotiin saavuin vaiherikkaan päivän ja ajomatkan jälkeen yhdeksän aikoihin, joten päivälle tuli mittaa.

Tiistai

Lähdin taas aamujunalla kohti Helsinki ja suoraan perehdytysluennoille. Päivän teemana oli median toiminta eduskuntatalossa, it-palvelut ja tietoturvallisuus. Eduskunnassa on iso joukko toimittajia koko ajan työssään, joten ihan missä tahansa ei kannata ihan mitä tahansa suustaan päästää.

Pikaisen lounaan jälkeen kävin vielä ennen ryhmäkokousta Helsingin kodissani vaihtamassa farkut suoriin housuihin. Iltapäivällä oli täysistunto ja sinne pitää pukeutua kansanedustajan arvon mukaisesti. Se tarkoittaa mm. sitä, ettei siellä saa olla farkuissa, ei ainakaan sinisissä.

Ryhmäkokouksessa valitsimme ympäristövaliokunnan puheenjohtajaksi Satu Hassin ja työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan varapuheenjohtajaksi Heli Järvisen.

Täysistunnossa oltiin nyt omilla paikoilla. Istumajärjestys on laadittu niin, että puolueet on sijoitettu vasemmalta oikealle poliittisen vasemmisto-oikeisto –akselin mukaisesti. Kukin ryhmä saa itse päättää sen sisällä istumajärjestyksen, mutta perinteisesti se menee eduskuntavuosien mukaisesti aakkosjärjestyksessä. Pisimpään talossa olleet aloittavat edestä. Oma paikkani on rivillä 8. Vieressäni istuvat oman ryhmän Olli-Poika Parviainen ja demareiden Ilkka Kantola.

Istunto alkoi läsnäolonappia painamalla. Sen jälkeen alkoikin salissa melkoinen trafiikki ulos. Asioiden käsittely jatkui toki samanaikaisesti, kun listalla oli muutamia toimintakertomuksia edelliseltä vuodelta. Euroopan Neuvoston Suomen delegaation kertomuksesta syntyi vilkasta keskustelu, tosin kovin harva oli sitä kuulemassa.

Hieman istunnon lopusta jouduin itsekin lintsaamaan, sillä seuraavaksi ohjelmassa oli Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen neuvottelukuntien yhteiskokous. Ennen kokousta kävimme läpi vihreiden kantoja maakuntien toiveiden suhteen. Pohjois-Suomen maakuntien toivelistalla oli joukko asioita, joita vihreät kansanedustajat eivät sitoudu edistämään. Siellä kun oli mm. ydinvoimaa, Kollajan ja Vuotoksen rakentamista ja turpeenkäytön lisäämistä.

Itse kokous alkoi Paavo Lipposen selvityksellä koskien arktisen alueen mahdollisuuksia. Lipponen tuntuu olevan jonkinlainen Itä- ja Pohjois-Suomen kummisetä. Viimeksikin kun olin tekemisissä Itä-Suomen neuvottelukunnan kanssa, oli paikalle kutsuttu Paavo Lipponen.  Seuraavaksi keskusteltiin neuvottelukuntien toiveista. Tavoitteet kaipaisivat selkeää priorisointia ja niistä pitäisi valita sellaiset, joihin kaikki voivat sitoutua. Toimintatapojakin voisi ehkä miettiä. Nyt oli huone täynnä porukkaa, aikataulut pettivät, listalla oli liikaa asiaa ja tunnelma vähän sekava. No, siitä päästiin yksimielisyyteen, että tiestön peruskunnossapitoon tarvitaan lisää rahaa ja tästä lähti kokouksen yhteinen kannanotto.

Jäimme edustaja Halmeenpään kanssa vielä syömään ja jälkipuinneille kokouspaikan eli hotelli Presidentin ravintolaan. Sitten meni vielä hetkeksi työhuoneelle ennen kuin päivä oli paketissa.

Keskiviikko

Päivä meni pitkälle asioiden hoidossa. Näitä asioita olikin sitten laidasta laitaan. Kaupasta piti ostaa perustarvikkeita uuteen kotiin vessaharjasta leikkuuveitseen, eteisenmatosta led-lamppuun. Työpaikalla oli postien avaamista, matkalippujen tilaamista, toimistotarvikkeiden hakua, kutsuihin vastaamista ja kalenterin järjestämistä. Juhlahetkikin kuului päivään, kun eduskuntaryhmämme pääsihteeri oli kutsunut kahveille juhlistamaan 25. työvuotensa alkamista.

Kolmen junalla lähdin kotia kohti. Juna oli niin täynnä, että paikkoja oli vapaana enää ykkösluokassa. Juna oli kuitenkin nopeampi vaihtoehto kuin lentokone, koska siellä tilaa olisi ollut vain iltakoneessa. Matka meni mukavasti, sattui taas hyvää seuraa.

Torstai

Sateinen helatorstai meni levätessä.

Perjantai

Minut oli kutsuttu villiruokalounaalle Kerubiin. Kutsujana oli suomalaisen ruokakulttuurin edistämissäätiö ELO, jonka johtaja Seija Kurunmäki luovutti lounaalla Lentävä lautanen –palkinnon villiruoan edelläkävijä Lorena Dalla Vallelle. Palkinto oli myönnetty jo viime vuoden lopulla, mutta se oli odottanut sopivaa ajankohtaa luovuttamiselle. Se oli nyt, villiruoan satokauden ollessa parhaimmillaan. Palkintoa oli vastaanottamassa Lorenan tytär Zelia, joka itsekin on tattibisneksessä mukana. Nautimme todella herkullisen kolmen ruokalajin lounaan ja keskustelimme niin villiruoan kuin laajemminkin luonnontuotealan kehittämismahdollisuuksista Pohjois-Karjalassa ja Suomessa.

Lounaan jälkeen menin kaupungille ostoksille. Olen huomannut uuden työn vaativan jonkun verran edustuskelpoisia asuja, joita ennestään minulla on kovin niukasti. Niinpä sitä on joutunut nyt kartuttamaan jo muutamaan otteeseen. Ei lainkaan lempipuuhaani.

Lauantai

Lauantai meni kotona puuhastellessa ja ulkoillessa.

Sunnuntai

Pyhäpäivään kuului juhlia. Puolilta päivin osallistuin Kaatuneitten muistopäivän seppeleenlaskutilaisuuteen. Tilaisuuden järjestää kansalaisjuhlatoimikunta ja siinä on laajasti mukana eri järjestöt, seurakunnat, Joensuun kaupunki, rajavartiosto ja puolustusvoimat. Valtuustoryhmät nimeävät kukin edustajansa seppeleenlaskuun hautamuistomerkeille.

Alkuillasta olin kutsuttuna Kulttuurirahaston Pohjois-Karjalan rahaston vuosijuhlaan, jossa luovutettiin apurahoja kaikkiaan yli 800 000 euron edestä tieteeseen ja kulttuuriin. Juhla itsessäänkin oli varsin monipuolinen kulttuuritilaisuus. Mukavaa myös oli, että apurahojen saajissa oli useampikin tuttu.

 

Viikko lukuina

314 km ajoa vaalipiirissä

5 eduskunnan ulkopuolista tilaisuutta

8 villiruokalajia