Orpon hallitus on kaikessa hiljaisuudessa valmistellut esitystä, joka sallisi ydinaseiden sijoittamisen ja kauttakulun maassamme. Tämä on merkittävä linjamuutos Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Onkin käsittämätöntä, että näin suurta muutosta on valmisteltu salassa eduskunnalta ja hallitus haluaa viedä asian nopeasti eteenpäin ilman laajaa keskustelua.
Kiertotalous on pitkään ollut suomalaisen yhteiskunnan lempilapsi. Se mainitaan strategioissa, juhlapuheissa ja yritysten vastuullisuusraporteissa. Silti arki kertoo karumman tarinan: materiaalivirrat kasvavat, kulutus kiihtyy ja luonnonvarojen käyttö jatkaa nousuaan. Puhetta siis riittää, mutta tekojen kohdalla tahti hyytyy. Kiertotalous etenee vain konkreettisilla päätöksillä ja oikeilla kannustimilla, jotka muuttavat talouden rakenteita.
Suomen vahvuutena on ollut, että vaikeinakin aikoina olemme halunneet pitää kaikki mukana ja huolehtia heikoimmassa asemassa olevista. Vaikka se ei ole koskaan täysin onnistunut, jo pyrkimys siihen on rakentanut luottamusta ja hyvinvointia. Nyt tätä perustaa rikotaan. Samaan aikaan kalvaa yleinen epävarmuus tulevaisuudesta ympäristökriisien, sotien ja konfliktien maailmassa.
Ilmastopaneeli ja luontopaneeli julkaisivat viime viikolla yhteisen raportin metsien hakkuiden, ilmastotavoitteiden ja luonnon monimuotoisuuden yhteensovittamisesta. Tiedepaneelit suosittelivat hakkuutason maltillistamista ja suojelun lisäämistä, jotta metsien hiilinielu ja metsäluonnon monimuotoisuus voidaan turvata. Arvio kestävästä hakkuutasosta asettui reiluun 60 miljoonaan kuutioon.
Puhtaat vedet ovat kansallinen ylpeytemme. Kirkkaat vesistömme ovat kuitenkin tummuneet ja niiden näkösyvyys on heikentynyt merkittävästi viimeisten 30 vuoden aikana. Järvien tummumisen syynä on pitkälti soiden ojittaminen puuntuotannon lisäämiseksi. Metsäojiin valuu hienojakoista maa-ainesta ja ravinteita ojien reunoilta, ja nämä kiintoaineet ja ravinteet kulkeutuvat ojia pitkin suoraan järviin. Vaikka uusien metsäojien kaivuu on vähentynyt, ojittaminen jatkuu etenkin vanhojen ojien avaamisella.
Jäätiköiden sulaminen, merenpinnan nousun hukuttamat kaupungit, korallien tuhoutuminen, superhirmumyrskyt, tappavien hellejaksojen yleistyminen, merivirtojen pysähtyminen. Uutiset ilmastokriisin vaikutuksista käyvät yhä rajummiksi. Arkihavainnot marraskuussa kukkivista ruusuista ja lupiineista havahduttavat ympäristön muuttumiseen.
Kohtuullisuus ei ole vain vanha hyve, vaan ratkaisu aikamme suurimpiin haasteisiin. Ilmastonmuutos, luonnon monimuotoisuuden hupeneminen ja ylikulutus pakottavat meidät tarkastelemaan elämäntapojamme uudelleen. Kohtuullinen elämäntapa ei tarkoita luopumista onnesta tai mukavuudesta, vaan uudenlaista suhdetta kuluttamiseen, aikaan ja luontoon – sellaista, joka tukee sekä omaa että yhteistä hyvinvointia.
“Metsät ovat maisemaamme, luontoamme, talouttamme, historiaamme ja kulttuuriamme. Ne ovat monille meistä osa elämäntapaamme marjastuksen, metsätöiden, metsästyksen, mökkeilyn, luontoharrastusten ja retkeilyn kautta. Metsissä ja niiden maapohjassa on satojentuhansien suomalaisten varallisuutta, suvun perinteitä ja sielunmaisemaa.”
Orpon hallitus on jälleen etsinyt vimmaisesti uusia leikkauskohteita. Julkisten palveluiden leikkaamisesta näyttää tulleen itsetarkoitus seurauksista välittämättä. Hallituksen taloudenpito ei ole uskottavaa. Erityisen hölmöjä – ja kalliita – päätöksiä ovat olleet yksityisten lääkärikäyntien Kela-korvausten nosto, verokevennysten kohdistuminen kaikista hyvätuloisimmille, solidaarisuusveron alarajan nosto ja yhteisöveron lasku. Nämä päätökset käyvät valtiontaloudelle kalliiksi ja samalla varallisuus kasautuu sinne, missä sitä jo on.
Nykyinen hallitus on tehnyt historiallisen suuria leikkauksia sosiaaliturvaan. Työttömyysturvaa on heikennetty rankalla otteella: lapsikorotusten poisto, suojaosan poisto, työssäoloehdon pidennys ja ansioturvan tason porrastus. Heikennyksiä on perusteltu valtion talouden tasapainottamisella, mutta samanaikaisesti suuryritykset ja hyvätuloiset ovat saaneet verohuojennuksia.