Maatalouden 15 miljoonan hiilidioksiditonnin kokonaispäästöistä yli puolet tulee turvepelloilta, vaikka turvepeltojen osuus peltoalasta on vain kymmeneksen. Turvepeltojen päästöt ovat suuremmat kuin koko henkilöautoliikenteemme päästöt.
Maatalouden päästöjen vähentämisessä kannattaakin suunnata katse turvepeltoihin. Siellä saadaan suurimmat vaikutukset aikaiseksi.
Suomessa kaikesta syömäkelpoisesta ruoasta päätyy jätteeksi peräti yli kymmenes. Se on valtava määrä. Kaikki tämän ruoan eteen tehty työ ja käytetyt resurssit valuvat näin täysin hukkaan. Lisää hukkaa syntyy, jos ruokahävikkiä tai syntyvää biojätettä ei lajitella. Me suomalaiset olemme huippuja palauttamaan panttipullot ja lajittelemaan paperit, muovinkin keräämiseen innostuimme helposti. Mutta jostain syystä biojäte ei kierrä.
Hallituksen kunnianhimoisena tavoitteena on, että Suomi on hiilineutraali vuonna 2035. Samalla olisimme maailman ensimmäinen hiilineutraali hyvinvointiyhteiskunta. Tavoitteen saavuttaminen olisi innostava esimerkki kaikille maailman maille.
Tänä vuonna valkoposkihanhien aiheuttamat viljelyvahingot ovat olleet paikoin todella mittavia ja ajaneet monet viljelijät täysin kohtuuttomaan tilanteeseen. Huoli eläinten tarvitseman rehun riittävyydestä ja omasta toimeentulosta on kalvanut mieltä.
Korona on koetellut Suomea ja koko maailmaa kovalla kädellä. Mutta se on saanut syntymään myös myönteisiä uusia trendejä. Ensinnäkin on otettu iso digiloikka etätöiden ja -kokousten hyödyntämisessä. Toisekseen suomalaisten into luonnossa liikkumiseen sekä kotimaan matkailuun on noussut ihan uusiin sfääreihin.
Viidentoista vuoden päässä häämöttää tavoite hiilineutraalista Suomesta. Vuonna 2035 ilmastopäästömme voivat olla korkeintaan sen verran kuin pystymme hiiltä sitomaan – ei helppo temppu, mutta mahdollinen. Nyt on jo käynyt selväksi, että intoa ja osaamista meiltä löytyy. Myös joitain epäilyksen ääniä on kantautunut, mutta muutoksessa sekin kuuluu asiaan.
Tänä keväänä koronan myötä mökkielämä on noussut uuteen kukoistukseen. Jo aivan koronan alkumetreillä moni etätyöläinen siirsi konttorinsa mökilleen. Moni matkasi mökille luonnon ääreen etsimään mielenrauhaa koronan tuomaan stressiin ja epävarmuuteen. Uudenmaan rajojen sulkemisen myötä mökkikaipuu kasvoi rajusti. Päättipä moni jo vapaa-ajan asunnolleen ennättänyt jäädä maakuntarajan mökin puolelle.
Luonto köyhtyy kovaa vauhtia. Siitä huolimatta monimuotoisuuden hupeneminen ei ole noussut otsikoihin ja ihmisten mieliin samalla lailla kuin ilmastonmuutos, vaikka se on yhtä kohtalokasta niin ihmiskunnan selviämisen kuin koko planeetan tulevaisuuden kannalta.
“Olen koululakossa ilmaston vuoksi vaalipäivään saakka”, ilmoitti ruotsalainen teini Twitterissä koulun alkamispäivänä elokuussa. Hän osoittaa mieltään Ruotsin eduskuntatalon edessä sunnuntaina pidettäviin vaaleihin saakka, jotta poliitikot ottaisivat ilmastonmuutoksen tosissaan.
Suomessakin tarvittaisiin Greta Thunbergin kaltaisia henkilöitä. Sillä selvääkin selvempää on, että meidän on aika suhtautua ilmastokriisiin vakavasti. Kulunut kesä on viimeistään osoittanut, että ilmastonmuutos koskettaa meitäkin.
Suomen tulee ottaa käyttöön feministinen ulkopolitiikka, joka edistää naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksien toteutumista.
Presidentinvaalien aikaan Suomessa käynnistyi keskustelu feministisestä ulkopolitiikasta. Virallinen ulkopolitiikka ei vielä tunne sanaparia, ja tutkimuskentälläkin aihe on tuore. Siksi on aiheellista syventää keskustelua feministisen ulkopolitiikan sisällöstä.