Kaivosten vaikutukset ympäristöön ja vesistöihin puhuttavat laajasti. Eikä ihme. Uutiset kaivosyhtiöiden varausalueista aiheuttavat alueen asukkaille ja mökkiläisille huolta alueen tulevaisuudesta.
Maatalous tarvitsee näkymän vähähiilisestä tulevaisuudesta. Siksi maataloudelle tulee asettaa päästövähennystavoite ja samalla laatia suunnitelma siitä, miten alan kannattavuutta parannetaan.
Monet viljelijät ovat jo pitkään tehneet tiloillaan työtä ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Silti maatalouden päästöt eivät ole laskeneet koko 2000-luvulla, vaan jopa hieman kasvaneet. Tämä johtuu siitä, että samanaikaisesti toisilla toimilla sektorin päästöjä on lisätty, joten kokonaisvaikutus jää nollaan. Asian ääneen sanominen on herättänyt kiivaan keskustelun.
Viimeistään tämä kesä on osoittanut, että ilmastokriisi ei tapahdu tulevaisuudessa, vaan se on täällä tänään. Pohjois-Amerikassa täysin poikkeuksellinen yli 40-asteinen helleaalto on koetellut ihmisiä, polttanut metsiä ja jopa kyliä. Parhaillaan Keski-Eurooppaa koettelevat tuhotulvat. Myös kotimaassa ennätyspitkä helleaalto on käynyt niin ihmisten kuin luonnon voimille. Ilmastonmuutoksen voimistamat sään ääri-ilmiöt ovat totisinta totta.
Lähes jokainen suomalainen liikkuu luonnossa, ja retkeilyn suosio on kasvanut huimasti viime vuosina. Yhä useampi suuntaa hakemaan luontoelämyksiä myös omia lähimetsiä kauempaa. Tämä avaa uusia mahdollisuuksia harvaan asutun maaseudun luonnonkauniille kunnille.
Kunnat ovat avainasemassa ilmasto- ja luontokriisin torjunnassa: jos kaikki kuntien nykyiset ilmastotavoitteet saadaan toteutettua, jo puolet kaikista Suomen hiilineutraaliuteen tarvittavista päästövähennyksistä on tehty. Tämä ja monia muita kiinnostavia tietoja löytyy Sitran viime viikolla julkaistusta Kuntien ilmasto- ja luontotyö -raportista.
Ilmastoministerinä törmään usein väitteeseen, ettei Suomen ilmastotoimilla ole mitään väliä, vaan katse on käännettävä suuriin talouksiin kuten Kiinaan ja Yhdysvaltoihin.
Elämme yhteisellä maapallolla ja käytössämme on vain yksi ilmakehä. Jokaisen on siis tehtävä oma osuutensa ilmastopäästöjen vähentämisessä, vastuuta ei voi sysätä muille. Kaikilta mailta tarvitaan sekä toimia kotimaassaan että aktiivista vaikuttamista kansainvälisesti.
Fossiilipäästöjen vähentäminen on ilmastopolitiikan ytimessä. Viidennes päästöistämme tulee liikenteestä. Juuri nyt lausunnoilla on hallituksen fossiilittoman liikenteen tiekartta, joka etsii keinoja näiden vähentämiseen.
Suomi on monien olosuhteiden maa. Siksi liikenteen päästövähennystoimissa yksi keino ei sovi kaikille, vaan tarvitsemme pöydälle ison joukon erilaisia keinoja.
Kohtaamme politiikassa ja päätöksenteossa maailman monimutkaisuuden. Vaikka julkisessa keskustelussa ongelmat pelkistyvät joskus mustavalkoiseksi vastakkainasetteluksi, todellisuudessa yhteiskuntamme haasteet ovat yhteenkietoutuneita ja ylittävät hallinnonalojen rajat.
Luontokato ja ilmastonmuutos ovat esimerkkejä ongelmista, jotka lävistävät yhteiskunnan eri alueet ja muuttuvat nopeasti. Näiden ongelmien ratkomisessa päättäjät ja päätösten valmistelijat tarvitsevat vahvaa tukea tiedeyhteisöltä.
Vuodesta 2020 jää päällimmäisenä mieleen koronaviruspandemia. Virus on osoittanut konkreettisesti, kuinka keskinäisriippuvaisessa maailmassa elämme ja kuinka luontokriisin seuraukset tulevat arkitodeksi.
Tutkijat ovat varoittaneet covid-19-kaltaisen viruspandemian mahdollisuudesta jo jonkin aikaa luonnontilaisten alueiden huvetessa. Nyt viimeistään on aika ottaa opiksi ja ryhtyä entistä määrätietoisemmin reagoimaan riskeihin jo ennen kuin ne toteutuvat.