Rajut leikkaukset järjestöiltä heikentävät meidän kaikkien hyvinvointia

Ruokakurssi ikäihmisille, auttava puhelin, ruskaretki, kuoroilta, vesijumppa, kyläfestarit, infoilta sydänsairauksista, kesäteatteri, lasten jalkapallotreenit, kohtaamiskahvila, digineuvonta… Kaikesta tästä ja paljosta muusta kiitos järjestöille. Väitän, että meistä jokainen on saanut nauttia järjestöjen toiminnasta jossain muodossa. Niiden ansiosta toimintaa löytyy syrjemmältäkin ja pienituloisimmillakin on mahdollisuus osallistua.

Jotkut järjestöt keskittyvät edunvalvontaan ja neuvontaan, toiset harrastustoimintaan, yhdet tarjoavat vertaistukea, toiset apua elämän kriiseissä. Järjestöillä on suuri rooli julkisten palveluiden täydentäjänä. Esimerkiksi monet sosiaalialan järjestöt tavoittavat ihmisiä, jotka jäävät julkisten palveluiden katveeseen.    

Järjestöillä on kautta historian ollut tärkeä rooli hyvinvoinnin rakentamisessa ja ylläpidossa. Vahva kansalaisyhteiskunta on osa suomalaisuutta. Se luo mahdollisuuksia toimia ja osallistua.  

Järjestöjen toiminta on yhteiskunnalle edullista. Toiminnallaan ne edistävät ihmisten hyvinvointia ja terveyttä, mikä vähentää sotepalvelujen käyttöä säästäen näin merkittävästi yhteiskunnan varoja. Julkisia palveluja tuottaessaan järjestöt eivät tavoittele omistajille jaettavaa voittoa.

Valtio ja kunnat avustavat järjestökenttää. Summat ovat pieniä verrattuna toiminnan synnyttämään kustannussäästöön. Valtion näkökulmasta kyse on kannattavasta sijoituksesta.

Orpo-Purran hallituksen rajut avustusleikkaukset vievät järjestöt ahtaalle. Sote-järjestöjen kattojärjestö Soste selvitti, mitä se tarkoittaa käytännössä. Luvassa on toiminnan radikaali vähentyminen myös meidän maakunnissamme. Esimerkiksi vähentyvä toiminta ikäihmisille, mielenterveyspotilaille ja omaishoitajille näkyy nopeasti lisääntyvinä kuluina hyvinvointialueilla.

Olympiakomitea taas on huolissaan urheiluseurojen harrastusmaksujen rajusta noususta – monella perheellä ei ole jatkossa niihin enää varaa. Harrastusten loppuminen lisää lasten ja nuorten yksinäisyyttä, syrjäytymistä ja eriarvoisuutta, millä on kauaskantoiset seuraukset.

Järjestöjen toiminnalle on nyt entistä suurempi tarve, kun hallituksen leikkaukset asumistuesta, arvonlisäveron korotus, ansioturvan heikennys ja etuuksien indeksijäädytykset ajavat yhä useamman ahtaalle. Mistä saada apua ja tukea arjessa selviämiseen, kun hallituksen suuret leikkaussakset romuttavat järjestökenttää?

Kirjoitus on alun perin julkaistu Savon Sanomien ja Karjalaisen vieraskolumni-palstalla 4.9.2024.