Puhe Luonnollinen tasapaino? -valokuvanäyttelyn avajaisissa

Hyvät taiteen ja luonnon ystävät!

Taide on keino välittää luontoelämyksiä ja keino vaikuttaa meidän suhtautumiseen luontoon ja siitä huolehtimiseen. Tänään pääsemme nauttimaan Jouni Erolan  ja Jarno Artikan upeista, suorastaan henkeäsalpaavasta kuvista, jotka tuovat luonnon ja sen lajit lähelle. Jopa paljon lähemmäksi, mitä itse useinkaan pääsemme luonnossa liikkuessa. Kiitos, että olette osanneet vangita nämä upeat luontoelämykset meidän nautittavaksemme. 

Näyttely tuo esiin Itä-Suomen luontoa ja muistuttaa sen tärkeydestä ja kauneudesta, mutta myös haavoittuvaisuudesta. Näyttely herättää ajattelemaan ja miettimään omaa rooliamme osana luontoa, Se muistuttaa siitä, että olemme yksi palanen suuressa maapallon ekosysteemissä. Laji muiden lajien joukossa. Me lajina olemme täysin riippuvaisia muista lajeista ja monimuotoisesta luonnosta. 

Näyttely kannustaa meitä jokaista miettimään omaa rooliamme luonnossa, miten luonto näkyy arjessamme ja kuinka voimme arjessamme edistää luonnon monimuotoisuutta. 

Välillä kuulee kysyttävän, mitä luonnon monimuotoisuudelle on väliä? Miksi sitä tarvitaan ja onko jokaisella öttiäisellä, sammalella, käävällä tai sienellä merkitystä? Suojelubiologi Sampsa Malmberg on mielestäni kattavasti avannut, mitä luonnon monimuotoisuus tarkoittaa ja mihin sitä tarvitsemme. Sampsa Malmberg kirjoittaa näin: 

”Monimuotoinen luonto tarkoittaa eliölajien ja eliöyhteisön moninaisuutta sekä lajien perinnöllisen vaihtelun monipuolisuutta. Se pitää ekosysteemit terveinä ja vastustuskykyisinä. Suurin osa ruokakasveista on riippuvaisia hyönteisten tekemästä pöllytyksestä. Monimuotoinen luonto antaa meille virkistystä, iloa, ihmetystä ja hämmästystä – mielen ja ruumiin terveyttä. Lajien monimuotoisuus on aarreaitta, joka on täynnä luonnon valmiiksi keksimiä innovaatioita, teknologioita ja lääkkeitä. 

Jokainen laji on syntynyt oman erityisen kehityskulkunsa tuloksena. Kun laji häviää, sitä ei saada takaisin. Silloin miljoonia vuosia kestänyt miljoonien sukupolvien jatkumo katkeaa. Jatkuessaan se olisi voinut johtaa lukemattomiin uusiin lajeihin. Siksi luonnon monimuotoisuudelle ja jokaisella lajilla on itseisarvo. Itseisarvo on riippumaton lajin sillä hetkellä tunnetusta käyttöarvosta ihmiselle, joka sekin voi toki olla huomattava – jos ei juuri nyt, niin tulevaisuudessa” 

Jounin ja Jarnon teoksissa pohditaan, voiko ihminen löytää luonnollisen tasapainon itsensä ja ympäristön välillä, jotta voimme turvata luonnon monimuotoisuutta. Se on mitä ajankohtaisin kysymys – Oikeastaan aikamme kaikkein kriittisin kysymys, kyse on suorastaan elämästä ja kuolemasta – ei vain yksittäisten eläin, sieni tai kasvilajien näkökulmasta, vaan meidän oman lajimme, ihmisen, näkökulmasta. 

Voiko ihminen löytää luonnollisen tasapainon itsensä ja ympäristön välillä? Paremminkin kyse on siitä, miten ihminen löytää tasapainon itsensä ja ympäristön välillä. Sen eteen on tehtävä työtä.

Hyvät kuulijat,

Tasapaino luonnossa on muuttuva tila. Lajit, elinympäristöt, eri lajien väliset suhteet muuttuvat koko ajan evoluution myötä. Toiset lajit valtaavat tilaa, toiset väistyvät, jotkut muuttuvat ominaisuuksiltaan pärjätäkseen paremmin. Ilman muutosta ei olisi meitäkin tällaisena ihmislajina, mitä me olemme.  

Nyt kuitenkin se muutos, mitä luonnossa tapahtuu on jotain muuta kuin luontaista tasapainon etsimisen jatkuvaa pientä väreilyä. Nyt olemme tilanteessa, jossa lajit häviävät ennätysmäärin ennätysvauhtia – suorastaan silmänräpäyksessä luonnon oma ajankulkua ajatellen. Tätä ei tapahdu vain Brasilian sademetsissä. Australian koralliriutoilla. Vaan ihan kaikkialla maailmassa, myös meillä Suomessa. Meidän lajeista joka yhdeksäs on uhanalainen – siis vaarassa kadota kokonaan. Ja valitettavasti kehityskulun suunta on ollut vuosikymmenten ajan heikkenevä. 

Muutos luonnossa paraikaa on niin raju, että puhutaan sukupuuttoaallosta ja luontokadosta. Sen takana on ihmisen raju vaikutus elinympäristöön. Ihminen on vallannut luonnon elinympäristöjä ja muokannut ne toisiksi itseään varten – ja tuhonneet siellä luonnostaan olleet lajit. Olemme käyttäneet luonnonvaroja moninkertaisesti nopeammin kuin ne uusiutuvat. Olemme vapauttaneet fossiilisiin varastoihin kertynyttä hiiltä energiaksi, mikä on johtanut ilmaston nopeaan lämpenemiseen, mihin elinympäristöt ja -lajit eivät ehdi reagoida. 

Luontokato ja ilmastonmuutos vaikuttavat luontoon ja sitä kautta myös meihin ihmisiin monin eri tavoin. Saamme koko ajan lisää tutkittua tietoa jo tapahtuneista sekä tulevista muutoksista. Yksi hälyttävimmistä uutisista on esimerkiksi se, että arktinen alue lämpenee jopa neljä kertaa nopeammin kuin maapallo keskimäärin, ja monet tavanomaisetkin lajit harvalukuistuvat. 

Tänä päivänä tietoa on tarjolla paljon siitä, millä tavalla me voimme niin yksilöinä kuin yhteiskuntana vaikuttaa. Näihin ratkaisuihin meidän on tartuttava rohkeasti. Vaikka uutiset ovat ajoittain synkkiä, toivoa on. Yksinomaan toivon varaan me emme kuitenkaan voi rakentaa, vaan ainakin itselleni toivo syntyy toiminnasta.

Tällä hallituskaudella on panostettu ilmastonmuutoksen ja luontokadon torjuntaan enemmän kuin koskaan aiemmin. Ja näin pitääkään, sillä aikaa ei ole hukattavaksi. Olemme satsanneet luonnonsuojeluun rahoitusta enemmän kuin koskaan ennen ja perustaneet uusia luonnonsuojelualueita yli 40 000 hehtaaria.

Yksi hallituksen suurimmista luonnonsuojelutoimista on uuden HELMI-luonnonsuojeluohjelmien aloittaminen, mitä sain ympäristöministerinä olla tekemässä. Ohjelmassa tartutaan Suomen luonnon köyhtymisen suurimpaan suoraan syyhyn: elinympäristöjen vähenemiseen ja niiden laadun heikkenemiseen. Ohjelman toimet auttavat satoja uhanalaisia lajeja sekä suurta osaa maamme uhanalaisista luontotyypeistä.

Aivan viime vuoden lopuksi joulukuussa YK:n luontokokouksessa päätettiin luontokadon pysäyttämisestä vuoteen 2030 mennessä, ja määritettiin työn tueksi konkreettisia globaaleja toimenpiteitä. Niitä ovat esimerkiksi se, että 30 prosenttia maapallon maa- ja vesialueista suojellaan. Tämä tavoite on laajuudessaan historiallinen. Suomi teki EU:n pj-kaudella töitä sen eteen, että EU saatiin tavoitteen taakse. Ja EU on tehnyt töitä sen eteen, että koko maailma sitoutui samaan tavoitteeseen. 

Päätöksenteon osalta olemme siis hyvässä vauhdissa, vaikka paljon työtä on vielä myös tehtävänä. Luonnonsuojelu on tärkeää, jotta voimme taata alueita, joissa ihminen ei muuta elinympäristöä toisenlaiseksi. Yhtä tärkeää – tai jopa vielä tärkeämpää sen rinnalla on, että siellä missä ihminen toimii, teemme sen niin, että vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen ovat mahdollisimman vähäiset. Tähänkin on paljon keinoja esimerkiksi metsänkäytössä voimme monin toimin huolehtia siitä, että talousmetsät ovat elinympäristönä nykyistä monimuotoisempia. Erilaisilla vesiensuojelutoimilla voimme varmistaa järviluonnon elinvoimaisuutta. 

Hyvät kuulijat, 

Haluan nostaa esille pari hyvää uutista suomalaisen luonnon monimuotoisuudesta, sillä hyvät esimerkit antavat sitä toivoa, mitä tarvitsemme.

Pitkäaikainen työ saimaannorpan suojelun eteen on tuottanut tulosta niin, että kanta on kasvanut. Vaikka edelleen uhka norpan häviämiselle on suuri, niin tilanne on valoisampi kuin pari vuosikymmentä sitten. 

Viime kesänä hieman pohjoisessa Käsivarressa koettiin historiallisen hienoja hetkiä, kun naali onnistui pesimään Suomessa ensimmäistä kertaa yli kahteenkymmeneen vuoteen. Tämä onnistuttiin myös ikuistamaan Kimmo Ohtosen Naalin paluu -elokuvaan, jossa näihin hetkiin pääsee eläytymään mukana.

Myös vaelluskalakantojemme osalta on ollut aihetta juhlaan, kun viime vuosina on purettu monia patoja. Tunnetuimpana näistä kenties Hiitolanjoen vapauttaminen Etelä-Karjalassa, jossa laatokanlohi pääsee nyt nousemaan vanhoille lisääntymispaikoilleen.  Aivan äskettäin uutisoitiin myös Kuusamossa sijaitsevan Kuusinkijoen voimalaitoksen lakkauttamisesta, minkä johdosta järvitaimenen vaellus vapautuu. Myös meillä Pohjois-Karjalassa on purettu pato Nurmeksen Saramojoelta. Valtio on osallistunut näihin kaikkiin vaelluskalahankkeisiin NOUSU-ohjelman avulla. Nämä ovat upeita uutisia paitsi luonnon, myös paikallisten ihmisten ja esimerkiksi matkailuelinkeinon kannalta. Seuraava erityisen merkittävä ponnistus vaelluskalojen eteen olisi Heinäveden Palokin koskien vapautus. 

Hyvät kuulijat,

Luonnon ja sen monimuotoisuuden ymmärtämiseen auttaa oma suhde luontoon. Monelle luonto on henkireikä, latautumispaikka, rauhoittumisen lähde, jopa pyhä paikka. Tämä kaikki tuli hyvin näkyviin korona-aikana, kun ihmiset etsivät jaksamista ja voimaa muuttuneeseen arkeen selviytymiseen. Siksi onkin tärkeää, että varmistamme lähiluonnon säilymisen ja edistämme ihmisten pääsyä luontoon niin kotinurkille kuin kauemmaksi. Korona-ajan Suomen omassa ensimmäisessä elvytyspaketissa suunnattaankin rahaa kuntien retki- ja luontokohteiden kunnostamiseen, sillä nämä paikat olivat suoranaisen kävijärynnistyksen vuoksi kovilla. Esimerkiksi Kuhasalon retkeilyinfraa parannettiin tällä rahoituksella. Lisäksi on satsattu retkeilymahdollisuuksiin luonnonsuojelualueilla sekä kansallispuistoihin. Meille itäsuomalaisille iloinen uutinen on, että paraikaa eduskunnassa on Tiilikkajärven kansallispuiston laajentaminen ja osana Itä-Suomen pakettia lisärahoitusta annettiin Patvinsuon ja Petkeljärven retkeilyrakenteiden korjaamiseen. 

Hyvät ystävät, 

tänä päivänä luonnon monimuotoisuuden merkitys ja arvo ovat esillä enemmän kuin aikaisemmin, ja se on suuri, myönteinen muutos. Silloin kun asia puhuttaa, johtaa se myös toimien miettimiseen. Tämä näyttely on yksi vahva puheenvuoro luonnon monimuotoisuuden puolesta. 

Haluan onnitella ja kiittää Jounia ja Jarnoa tästä upeasta näyttelystä! Nautitaan sen tarjoamista elämyksistä, oivalluksista ja vahvasta sanomasta sekä tietenkin siitä, että me vieraat saamme olla tänään juuri täällä, kulttuurin äärellä.

Kiitos!

Minulla on kunnia toimia Jouni Erolan ja Jarno Artikan Luonnollinen tasapaino? -valokuvanäyttelyn suojelijana. Pidin tämän puheen näyttelyn avajaisissa 21.1.2023. Näyttely on nähtävillä Pohjois-Karjalan museo Hilmassa 16.4.2023 saakka.