Puhe eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän 45-vuotisjuhlaseminaarissa

Hyvä kunniapuheenjohtaja, arvoisat veteraanikansanedustajat ja kutsuvieraat, hyvät luonnonystävät.

Vuodesta 1979 toiminut eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmä on ollut tärkeä vaikuttaja siinä työssä, mitä tässä talossa on tehty luonnon eteen vuosikymmenten ajan. Luonnonystävät eri puolueista ovat löytäneet ryhmästä kumppaneita yhteisten ympäristötavoitteiden edistämiseksi. 

Haluankin kiittää teitä kaikkia vuosikymmenten aikana mukana olleita edustajia, virkakuntaa sekä yhteistyötahoja. 

Työtä on ollut – eikä se suinkaan ole loppumassa, päinvastoin. 

Välillä tuntuu, että vuosikymmenestä toiseen painimme samojen ympäristöhaasteisiin äärellä. Ja näinhän se onkin. 

Eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän aloittaessa työnsä 45 vuotta sitten, esillä oli monia tänäkin päivänä tuttuja teemoja. Keskustelua käytiin etenkin metsistä, suoluonnosta ja vesiensuojelusta. 45 vuotta sitten nähtiin ensi kertaa suoran toiminnan ympäristöaktivisteja vaatimassa vauhtia poliittiseen päätöksentekoon – silloin Koijärvellä. 

45 vuotta sitten metsien käsittely oli erittäin voimaperäistä. Soiden ojitus oli jo saavuttanut huippunsa ja turvetuotanto kasvoi rajusti. Vaikka jätevesiä laitettiin jo kuriin, tehtaiden kiintoainekset, vesirakentaminen, säännöstely sekä maa- ja metsätalouden valumat kuormittivat raskaasti vesiämme. 

Ensimmäinen uhanalaisten lajien kartoitus julkaistiin vuonna 1985. Silloin lajistosta 7 prosenttia oli uhanalaisia – uusimmassa kartoituksessa 2019 olimme jo lähes 12 prosentissa. Suurin syy uhanalaistumiseen oli silloin ja on nyt elinympäristöjen muutos. Kuten tänä päivänä, myös silloin merkittävin uhanalaisuuden aiheuttaja oli metsätalouden toimenpiteet – siihen aikaan vallitsevana olivat avohakkuut, maaperän muokkaus, ojitukset ja lannoitukset. Seurauksena oli ikimetsien häviäminen, metsien ikärakenteen nuortuminen, lehti- ja sekametsien sekä lehtojen väheneminen ja metsien pirstoutumiseen, mikä ajoi metsälajiston ahtaalle – eikä siitä ole vieläkään toivuttu.  

Hyvät ystävät,

Vuosikymmenten edetessä luonnonsuojelutyö on laajentunut – on perustettu suojeluohjelmia eri luontotyypeille, panostettu lajisuojeluun ja tiukennettu vesistöpäästöjen raja-arvoja  ja myrkyllisten aineiden käyttöä. 

Tuloksia on syntynyt. Parhaimmat onnistumiset on saatu yksittäisten lajien suojelussa kuten merikotkalla, joutsenella ja saimaannorpalla. 

Silti luontokato kiihtyy edelleen. 

Vesistöjemme tila ei vieläkään ole saavuttanut hyvää tasoa.

Monet elinympäristöt ovat vaarassa hävitä – esimerkiksi kaikki perinnebiotoopimme, kolme neljästä metsätyypeistä ja kaksi kolmesta suotyypeistä. 

Vuosikymmenten työllä etenkin saastumista on saatu hillittyä, mutta uutena uhkana monille lajeille on ilmaston kuumeneminen.

Edelleen maankäytön muutokset hävittävät luonnon elinympäristöjä ja käytämme luonnonvaroja selvästi enemmän, kuin mikä on ekologisesti kestävää. 

Hyvää tänä päivänä on, että tiedämme enemmän. 

Tunnemme paremmin toimiemme vaikutukset ympäristöön. 

Pystymme mittaamaan muutoksia. 

Ymmärrämme, kuinka riippuvaisia oma hyvinvointimme on ympäristön tilasta. 

Tiedämme, mitä tulisi tehdä, jotta ympäristö voisi paremmin. 

Muutoksen aikaansaamiseksi kyse on ennen kaikkea poliittisesta tahdosta. 

Juuri nyt kriittisintä on varmistaa vanhojen metsien suojelu. Meillä on käsillä viimeiset hetket ikimetsien säilyttämiseksi. On varmistettava, että biodiversiteettistrategian vanhojen metsien suojelukriteereitä ei vesitetä ja hallitus toteuttaa lupauksensa valtion vanhojen metsien suojelusta riittävän laajana, satojentuhansien hehtaarien suuruisena. 

Viimeisten vanhojen metsien suojelu on elintärkeää metsiemme luontokadon pysäyttämiseksi ja se on sitä myös ilmastokriisiin vastaamisessa. 

Hyvät ystävät, meidän kaikkien työtä tarvitaan, jotta voimme turvata suomalaisen luonnon ja ympäristön hyvän tilan. Jatketaan työtä yhdessä, sillä samalla palolla ja rakkaudella luontoon, mitä tähänkin asti. 

Avauspuheenvuoro 8.10.2024
Eduskunnan ympäristö- ja luontoryhmän 45-vuotisjuhlaseminaari
Krista Mikkonen, kansanedustaja, ympäristö- ja luontoryhmän puheenjohtaja