Puhe kristalliyön muistotilaisuudessa

(9.11.2010 VÄEN TALOLLA JOENSUUSSA)

Ensi yönä, 72 vuotta sitten, Saksan kaupungeissa rupesi tapahtumaan ihan kauheita.

Sekä poliittiset militanttijärjestöt, että ihan tavalliset kansalaiset, kävivät juutalaisten kimppuun. Omaisuutta tuhottiin, kiinnisaatuja juutalaisia nöyryytettiin ja pahoinpideltiin, joitakin murhattiin, raiskattujen määrästä ei ole tietoa. Ja paljon, paljon hirvittävämpää oli vielä tulossa. Tästä saimme kuulle Riitta Myllerin puheessa torilla.

Se tapahtui Natsi-Saksassa, ja muukalaisviha oli ylhäältä ohjattua, osa johtavan puolueen politiikkaa. Puolueen, jonka ideologiaan kuului muukalaisviha.

Jälkikäteen on useasti ihmetelty, miksi Saksan kansa meni niin hanakasti mukaan juutalaisvihaan? Miksi Saksan kansa nieli Hitlerin vihasanoman niin halukkaasti?

Yhtä hyvin voidaan kysyä, miksi venäläiset katsovat, että Baltian miehitys Stalinin aikaan oli siunaukseksi balteille.

Etniset puhdistukset, kansanmurhat, lynkkaukset, orjuus, vaino, kiihotus ja pakkosiirrot ovat karmaisevia esimerkkejä siitä, mihin muukalaisviha on johtanut. Ja johtaa edelleen myös tänä päivänä eri puolilla maailmaa valtaapitävien johdolla ja kokonaisten kansakuntien hiljaisella hyväksynnällä.

*****

Muukalaisviha näkyy myös kielessä. Voidaan esimerkiksi kysyä: Miksi suomalaisilla on vakaa usko siihen, että täällä on asiat järjestetty ylivertaisen hyvin, varsinkin Venäjään nähden. Asioiden tyrimistä kun perinteisesti kutsutaan ryssimiseksi.

Jostakin syystä ryhmäidentiteetin rakentamiseen ei riitä vain ’me’, vaan tarvitaan myös ’ne’. Tarvitaan joku, johon vertautua. Ja vertautua nimen omaan parempana.

Kaikki informaatio, mikä osoittaa, että me ollaan parempia kuin ne, omaksutaan halukkaasti. Ja siitä saadaan riittävä peruste kohdella toisia huonommin.

Vieraspelko on yleisinhimillinen ominaisuus. Suomalaiset, uruguaylaiset, skotit, han-kiinalaiset: kaikki pelkäävät tuntematonta yhtä paljon. Sitä, että tuo vieras on täällä pahoin aikein, se yrittää viedä meiltä sen mikä meillä on.

Tätä pelkoa on valitettavan helppo ruokkia. Ei tarvita kun hieman löysää puhetta, huhuja ja väärän tiedon levittämistä. Ja kohta leviää ja faktana tieto siitä, kuinka maahanmuuttajia paapotaan, heille maksetaan perustettomia korvauksia, he vievät naisemme. Näiden puheiden levittäminen ja väärän tiedon korjaamatta jättäminen ovat omiaan kehittämään ennakkoluuloja rasismin suuntaan.

Meillä kaikilla on ennakkoluuloja, mutta järkevä ihminen ei anna niiden ohjata käyttäytymistään, vaan yrittää päästä niistä eroon. Kun stereotypioihin nojaava ennakkoluuluinen syrjintä alkaa hallita arviota maailmasta, ihmisistä ja omasta suhteesta siihen, on siirrytty rasismin puolelle.

Ennakkoluuloisella ihmisellä on valikoivat aisit. Hän havaitsee toisissa ihmisissä vain sellaita, joka tukee hänen stereotyyppisiä ja ennakkoluuluisia käsityksiään. Kaikki vastakkaiset esimerkit hän näkee poikkeuksina säännöstä.

Ruotsalaisten kokemusten mukaan jyrkän rasistiseen toimintaan johtava kehitys alkaa erittäin varhain. Selkeä ”linjavalinta” kasvussa rasistiksi tapahtuu jo noin 11 vuoden iässä. Sen jälkeen kehityksen suuntaa on työläs muuttaa. Tästä yystä varhainen asennekasvatus ja myös historiaan liittyvä tietopuolinen opetus on tarpeen jo ennen kuin varsinainen historian opetus kouluissa alkaa.¨

Ennakkoluulojen ja rasismin torjunnassa pitää muistaa, että ennakkoluuluihin ei voi vaikuttaa vain järkeilyllä tai faktoilla. Ennakkoluuloinen kun kokee olevansa oikeassa. Tässä kuten muussakin pätee sama sääntö: positiiviset kokemukset luovat positiivisia asetnteita, negatiiviset kokemukset ja esimerkit luovat vihaa.

Siksi on tärkeää, että arjessa on paikkoja, jossa eri taustaiset ihmiset voivat luontevasti toimia yhdessä. Tällaisia paikkoja ovat laulukuorot, asukasyhdistyksen pihatalkoot, urheiluseurat tai perhekerhot työ- ja opiskelupaikkojen lisäksi. Paras tapa ennakkoluulojen voittamiseksi on tutustua toiseen. Kohdata ihminen ihmisenä. Levittää omia kokemuksiaan siitä, miten ‘meillä on työpaikalla vietnamilaisia, ja on hyviä tyyppejä.’ Pelot hälvenevät vain kanssakäynnillä, kuuntelemalla.

****

Tällä viikolla uutisoitiin viharikosten määrän kasvaneen koko Suomessa, myös Joensuussa. Asia on nostettava pöydälle. Emme saa hyväksyä ihmisten tai heidän omaisuutensa vahongoittamista missään tapauksessa. Emmekä varsinkaan silloin, kun siihen yhdistyy rasismi.

Meillä Joensuussa on vielä hyvin muistissa se, kun viitisentoista vuotta sitten joensuulainen vieraspelko nousi ensi kertaan isoihin otsikoihin. Musta mies, jota skinit jahtasivat pesäpallomailoilla, osoittautui koripallo-Katajan amerikkalaisvahvistukseksi. Siitä nousi poru ja hyvä niin. Voi olla, että jos se jahdattu olisi ollut somalipakolainen, asia ei olisi kiinnostanut ketään.

Sillä kertaa rasistit nujerrettiin. Joensuulaiset yhdessä päättivät, että muutama skini ei saa pilata meidän kaupungin mainetta. Ikävä kyllä, samanlaista mielenilmausta taidettaisiin jälleen tarvita. Emme saa antaa pelon ilmapiirille ja rasismille tilaa kaupungissamme.

On tärkeää, että me kaikki joensuulaiset osoitamme, että emme hyväksy rasismia. On tärkeää, että emme vaikene ja emmekä osoita hyväksyntää hiljaisuudella. Antamalla tukemme Meille saa tulla -kampanjalle ja muulle yhdenvertaisuutta tukevalle työlle, voimme näyttää, että emme hyväksy rasismia. Ja voimme näyttää, että meitä on paljon.

**********

Yleinen asenteiden koveneminen kaikenlaista toiseutta kohtaan on kasvanut huolestuttavasti viime aikoina. Kunnioitus ihmisarvoja kohtaan tuntuu haurastuvan. Tiedotusvälineillä, poliittisilla päättäjillä ja muilla yhteiskunnan vaikuttajilla on oltava vastuu. He eivät saa ruokkia sellaista ilmapiiriä, jossa pidetään oikeutettuna tai samantekevänä sitä, että ihmisiä voidaa luokitella ja kohdella eri tavoin heidän taustansa, seksuaalisen suuntautumisen tai ihon värin perusteella.

Kun Joensuun 90-luvun skiniliikettä tutkittiin, kävi ilmi, että vieraspelko perittiin äideiltä.

Väkivaltaiset mallit perittiin isiltä. Tämä on varsin pelottava yhtälö. Ja siksi ei riitä, että vastuu suvaitsevaisuuskasvatuksesta jätetään kodeille. Kouluilla ja päivähoidolla on oltava oma vahva roolinsa.

****

Maailma on entistä avoimempi. Se on tosiasia niin Suomessa kuin myös Joensuussa. Täällä asuvien ihmisetn joukko on yhä moninaisempaa kulttuurisesti ja etniseltä taustaltaan. Ei ole vain yhtä tapaa tehdä asioita, vaan tapoja on monenlaisia. Eikä erilaiset tavat ole toisiaan parempia tai huonompia. Tärkeintä on ymmärtää, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia ja heille kuuluu samat oikeudet ja velvollisuudet taustoistaan tai tavoistaan riippumatta.

Syväänjuurtuneelle ennakkoluulojen asenteelle paras vasta-argumentti on terve järki. Me tarvitsemme toisiamme. Vain sillä ajattelulla planeetta saattaa pelastua. On käsittämätöntä, että samanaikaisesti kun maailma brakaa ympäriltä, me rettelöimme semmosesta asiasta, kuin toisen ihmisen erivärisyys tai toisenlainen uskonto.