Ohjelmajulistuksista tasa-arvotekoihin
Pitkän odotuksen jälkeen Sipilän hallitus sai vihdoin viime viikolla hyväksyttyä tasa-arvo-ohjelmansa. Yleensä tasa-arvo-ohjelma on kuulunut hallituksen perusasioihin, mutta tällä ohjelma syntyi vasta kun useat järjestöt ryhtyivät vaatimaan sen tekemistä. Itsekin olen moneen kertaan kysellyt ohjelman perään ministeri Rehulalta, kun eduskunnan naisverkosto on häntä tavannut.
Ohjelman valmistuminen on merkkihetki, sillä tasa-arvo-ohjelmilla on tutkitusti tärkeä rooli tasa-arvon edistämisessä. Hädin tuskin kymmensivuista ohjelmaa lukiessa tosin herää kysymys, miten sen valmistuminen otti lähes vuoden. Ohjelma on hyvin yleistasoinen eikä listaa kovin konkreettisia keinoja tasa-arvotavoitteiden saavuttamiseksi. Viime hallituksen ohjelmaan verrattuna ero on selvä.
Ohjelmaan on listattu hyviä tavoitteita. Tasa-arvoministeri Rehula ja pääministeri Sipilä nimeävät tasa-arvon kannalta suurimmiksi ongelmakohdiksi palkkaerot, sukupuolen mukaan eriytyneet alat ja ammatit, lähisuhdeväkivallan sekä miesten suuret hyvinvointierot. Näistä on helppo olla samaa mieltä. Valitettavasti ohjelma ei onnistu vakuuttamaan siitä, että hallituksen eväillä näihin tavoitteisiin päästäisiin. Etenkin kun tähän mennessä monet hallituksen päätökset ovat pikemminkin lisänneet sukupuolten välistä epätasa-arvoa.
Vanhemmuuden kustannuksia ei ehdoteta jaettavaksi. Isiä ei kannusteta käyttämään enemmän vanhempainvapaita. Perhevapaajärjestelmän luvataan vastaavan myös monimuotoisten perheiden tarpeisiin, mutta missään ei kerrota, miten. Äitiyslakia ei mainita. Miesten hyvinvointia ja terveyttä luvataan parantaa, mutta poikien ja miesten syrjäytymisestä tai asevelvollisuudesta ei puhuta mitään.
Ohjelmassa luvataan edistää Istanbulin sopimuksen toimeenpanoa naisiin kohdistuvan väkivallan vähentämiseksi. Kuitenkin hallituksen lupaamalla kahden miljoonan vuotuisella lisäbudjetilla tässäkin jäädään käytännössä kauas tavoitteesta. Ilmeisesti kaikki muut tavoitteet toteutetaan täysin ilman rahaa, sillä budjettia niille ei ole.
Hallituksen esitysten sukupuolivaikutukset luvataan arvioida useammin ja perusteellisemmin. Tämä olisikin tärkeää ottaen huomioon kuinka paljon pyyhkeitä hallitus on saanut vaikutusarviointien laiminlyömisestä. Lisäksi on muistettava, että pelkkä arviointi ei vielä tee autuaaksi. Arvioinnin tulosten pitää myös vaikuttaa lainsäädäntöprosessin lopputulokseen, muuten siitä ei ole hyötyä.
Viikonloppuna kokoomuslaiset ministerit Sanni Grahn-Laasonen ja Lenita Toivakka esittivät äitienpäivän kunniaksi keinoja naisten aseman parantamiseksi työmarkkinoilla. Korulauseissa vilahtelevat tasa-arvoisempi työelämä ja maksuton varhaiskasvatus. Samaan aikaan he kuitenkin ovat hallituksessa rajanneet lasten oikeutta varhaiskasvatukseen, korottaneet varhaiskasvatuksen maksuja ja heikentäneet naisvaltaisten alojen työehtoja.
Hallitus, nyt on aika siirtyä kauniista sanoista ja ohjelmajulistuksista tasa-arvotekoihin.
Teksti on julkaistu myös Radio Rexin blogissa 9.5.2016.
Yksi kommentti