Nollatoleranssi vaatii tekoja
Usein peräänkuulutettua poliittista arvokeskustelua käydään nyt ahkerasti. Sitä käydään niin mediassa, torikahviloissa kuin somessakin.
Politiikkaa vähänkään tarkemmin seuraaville ei ole tullut yllätyksenä perussuomalaisen puolueen sisälle pesiytynyt rasistinen viha ja äärioikeistosympatiat. Se oli syynä puolueen muodonmuutokseen vuonna 2017. Ajattelun systemaattisuus ja kirjoitusten yksityiskohdat ovat yllättäneet monet politiikkaa seuranneetkin.
Varapääministeri Purra on piiloutunut sen taakse, että perussuomalaiset puhuvat suoraan ja kaunistelematta. Viha ja halveksunta on toki tavallaan suoraa puhetta, mutta silti se on edelleen vihaa ja halveksuntaa toisia ihmisiä kohtaan. Suoraksi puheeksi riittää vaikeistakin asioista kertominen selkeästi ilman, että väärinkäsityksille jää sijaa.
Purran ja monien perussuomalaisten omat viimeaikaiset viestit eivät ole olleet suoria. Yksiselitteisyyden sijaan ne ovat sisältäneet rinnakkaisia ja sisäkkäisiä viestejä: yksi suurelle yleisölle, toinen vinkkaus omille kannattajille ja joskus kolmaskin sisäpiirille.
Pääministeri Orpo on alleviivannut, ettei hallitusta rakennettu yhteisen arvopohjan, vaan yhteisen tehtävän ympärille. Työskentely ilman yhteistä arvopohjaa voi toimia, mutta aito yhteistyö ei taatusti suju ilman yhteisesti jaettua ihmiskuvaa. Ovatko pääministeri ja kokoomus valmiita uhraamaan itsekin näkyvästi edustamansa arvot hallitusohjelmakirjausten eteen?
Varmaa on, että hallitustyö ei onnistu ilman luottamusta. Se ei rakennu sillä, että vakuutetaan yhä uudestaan asioiden olevan kunnossa. Hallituksen pelisääntökeskusteluista, julkilausumista ja julkisista anteeksipyynnöistä on jo tulossa itseään toistava kehä.
Opposition kritiikki on leimattu katkeruudeksi ja vaalien huonoksi häviämiseksi. Kyse ei ole siitä. Demokratiassa keskustelu ei lopu vaaleihin. Opposition tehtävä on vahtia hallitusta ja kritisoida tilaisuuden tullen. Näin toimittiin viime hallituksen aikaan, näin toimitaan nyt ja tullaan toimimaan tulevaisuudessa.
Suomen maakuvan on jo arveltu kärsineen. Nyt pohditaan, millaisia vaikutuksia hallituksen kasvavalla maineella on ihmisten ja rahan liikkeeseen Suomeen päin. Mutta kyse ei ensisijaisesti ole siitäkään.
Kyse on pohjimmiltaan siitä, millaista Suomea rakennamme, minkälainen maa ja kansakunta haluamme olla. Onko jokaisen täällä asuvan hyvä ja turvallista elää taustastaan riippumatta. Niidenkin, jotka ovat muualta tänne muuttaneet.
Emme saa antaa vihapuheen normalisoitua eikä rasismille saa antaa vähääkään tilaa. Jokaiselle kuuluu jakamaton ihmisarvo. Näistä olemme jokainen vastuussa. Poliittisilla toimijoilla vastuu on erityisen suuri. Hallituksen on kyettävä uskottavasti osoittamaan, että sillä on aito halu ja kyky kantaa tuo vastuu. Jos se ei onnistu, kannattaa vetää johtopäätöksiä.
Teksti on julkaistu Maaseudun Tulevaisuuden vieraskolumnissa 19.7.2023.