Hallituksen politiikka syventää eriarvoisuutta niin ihmisten kuin alueidenkin välillä

Eduskunta keskusteli Keskustan jättämästä välikysymyksestä hallituksen alueellisesti syrjivästä politiikasta. Pidin Vihreiden ryhmäpuheenvuoron keskustelussa, ja esitin hallitukselle epäluottamusta. Alla puheeni.

Suomen jokaisella alueella on omat erityispiirteensä ja vahvuutensa.

Palvelujen taso ja ansaintamahdollisuudet vaihtelevat, mutta niin vaihtelevat myös ihmisten kokemat hyvän elämän edellytykset.

Yhteiskunnan tehtävänä on huolehtia peruspalveluista ja elinkeinojen edellytyksistä koko maassa. Tätä tehtävää hallitus on laiminlyömässä.

Aluetutkijat arvioivat geopolitiikan muutoksen siirtävän maailmanlaajuisesti painopistettä suurkaupunkikeskeisistä verkostoista alueellisen omavaraisuuden vahvistamiseen. Sillä lisätään oman alueen turvallisuutta ja resilienssiä. Muutos ei kuitenkaan näy hallituksen kansallisissa toimissa eikä EU-politiikassa. Esimerkiksi EU-tavoitteista aluepoliittinen näkemys uupuu kokonaan.

Hallitus on käynnistänyt strategisen yhteistyön kuuden suurimman kaupungin kanssa. Se on tärkeää, mutta samalla jopa Jyväskylän, Kuopion, Lahden ja Joensuun kokoiset kaupungit on jätetty ohjelman ulkopuolelle.

Olemme keskeisen kysymyksen äärellä: haluammeko taata hyvän elämän mahdollisuudet muuallakin, kuin suurissa kaupungeissa?

Kaupungit ja maaseutu ovat toisistaan riippuvaisia. Koulutukseen, työllisyyteen ja talouteen liittyvät haasteet koskettavat kaikkia alueita. Aluepolitiikan tärkeä elementti on onnistunut kaupunkipolitiikka kaiken kokoisissa kaupungeissa. Ne säteilevät elinvoimaa ympäröivälle kehysalueelle ja maaseudulle.
On itsessään arvokasta, että Suomi pysyy asuttuna pohjoisesta etelään ja idästä länteen.

Samanaikaisesti on selvää, että kaikkia palveluja ei pystytä säilyttämään joka paikassa. Mutta missä menee raja? Viime vuonna potilas joutui itse ompelemaan haavansa terveysasemalla Pohjois-Karjalassa, koska siellä ei ollut lääkäriä eikä sairaanhoitajaa. Terveyspalvelujen alasajo tuntuu kaikkien paikkakuntalaisten arjessa, ja on huolehdittava riittävien palvelujen saatavuudesta kaikkialla maassa.

Venäjän hyökkäyssota muutti rajusti Itäisen Suomen toimintaympäristön. 

Rajan yli tapahtunut yritystoiminta ja matkailijavirrat loppuivat.

Tämä iski rajusti itäsuomalaisiin yrityksiin. Itäisessä Suomessa elinvoimassa oli jo ennestään kirittävää. Nyt railo uhkaa revetä yhä syvemmäksi. Siksi Itä-Suomesta huolehtiminen on koko maan asia.

Viime hallitus rakensi yhdessä alueen toimijoiden kanssa toimenpideohjelman itäisen Suomen elinvoiman edistämiseksi ja antoi sille rahoitusta.

Mutta mitä teki nykyhallitus? Se ei jatkanut ohjelman toteuttamista, se ei osoittanut minkäänlaista erillisrahoitusta Itä-Suomeen. Sen sijaan se kertoi laativansa uuden Itä-Suomi ohjelman. Hyvä hallitus, Itä-Suomi ei tarvitse uusia papereita, se tarvitsee tekoja.

Se tarvitsee laajakaistaverkon parantamista, nopeampia junayhteyksiä, lisää aloituspaikkoja eri koulutusasteille ja matkailuhankkeiden edistämistä. 

Erityisesti Itä-Suomi tarvitsee vihreän energian investointeja, sillä vain se mahdollistaa muut investoinnit alueelle. Puolustusvoimien tutkien ja tuulivoiman yhdistämisessä on päästävä eteenpäin. Hallituksen on tartuttava tuulivoimatoimijoiden esittämään kompensaatiopilottialueen perustamiseen Ylä-Savoon, Ylä-Karjalaan ja Kainuuseen.

Lisäksi tarvitaan aurinkovoimaa ja vetyä. Tämä kaikki vaatii kantaverkon vahvistamista, sillä se muodostuu pullonkaulaksi Itä-Suomen kehittymiselle. Tästä valtion on otettava vastuu.

Alueellisen tasa-arvon lisäksi vaakakupissa painaa nyt turvallisuus. Siksikin on tärkeää säilyttää laaja rajaseutumme asuttuna ja elinvoimaisena Kaakkois-Suomesta aina Lappiin saakka.

Alueiden elinvoimaan ja houkuttelevuuteen vaikuttaa palvelujen ja työpaikkojen lisäksi kulttuuri.

Kunta ilman kulttuuria elää ikuista marraskuuta.

Taiteilijoiden ja kulttuurintekijöiden mahdollisuus toimia kaikkialla maassa on taattava. Hallituksen leikkaukset kulttuurista ovat valtiontalouden kokonaisuudessa minimaalisia summia, mutta niiden aiheuttama vahinko on valtava.

Hyvä huono esimerkki on tehokkaaksi osoittanut HAMA-tuki, jonka hallitus lakkautti. Tuki mahdollisti pienillä panostuksilla moninaiset kulttuurihankkeet harvaan asutulla maaseudulla.

Koko Suomi kärsii osaavasta työvoimapulasta.

Työvoimaa tarvitaan kaikkialle Suomeen aina maataloustyöntekijöistä, bussikuskeista ja hoitajista korkean teknologian osaajiin. Paljon puhuttu osaajapula ei ratkea ilman riittäviä panostuksia koulutukseen.

Myös maahanmuuttoa tarvitaan. Sen sijaan, että hallitus vauhdittamista työperäistä maahanmuuttoa, se kasaa sen eteen esteitä.

Myös päätös lakkauttaa aikuiskoulutustuki on erittäin lyhytnäköinen. Aikuiskoulutustuella kouluttaudutaan erityisesti sosiaali-, terveys- ja liikunta-alalle, erityisopettajiksi ja erikoissairaanhoitajaksi. Ammatteihin, joiden työntekijöistä meillä on huutava pula kaikkialla maassa.

Orpon hallituksen politiikka syventää eriarvoisuutta niin ihmisten kuin alueidenkin välillä.

Yhteiskunnan tehtävänä on huolehtia peruspalveluista ja elinkeinojen edellytyksistä koko maassa. Tätä tehtävää hallitus on laiminlyömässä.

Edellä mainituin perustein esitän, että eduskunta toteaa, ettei hallitus nauti eduskunnan luottamusta.

Kansanedustaja Krista Mikkonen, 20.3.2024