Ensimmäisen istuntokauden tilinpäätös

Eduskunnassa hiljennytään kohta joulun viettoon, kunhan ensi vuoden talousarvio saadaan urakoitua loppuun. Siihen päättyy istuntokausi, minun ensimmäiseni.

 

Päällimmäisenä ensimmäisestä istuntokaudesta jää mieleen jatkuva kiire. Tuntuu, että koko ajan on vähän myöhässä. Osittain on kyse uuden opettelusta. Eduskunta lähti heti pyörimään normaalisti huomioimatta, että taloon tuli liuta uusia keltanokkaedustajia opettelemaan talon tapoja.

 

Keväällä hallitustunnustelujen jälkeen oli hieman väljempää. Silloin meidän opposition ja hallituspuolueiden neuvottelujen ulkopuolelle jääneiden edustajien kalenterit täyttyivät etujärjestöjen ja sidosryhmien tilaisuuksista.

 

Oman kiireensä ovat tuoneet eteen tulleet isot ja pienet kriisit niin maailmalta kuin kotimaasta: Kreikan kriisi, Fennovoima-sekoilut, pakolaisvirrat, rasismin nousu, Venäjä, irtisanomisuutiset, terrori-iskut eri puolilla maailmaa, mielenosoitukset, sote-ratkaisu hallituskriiseineen, pakkolakipaketti, lakot… Kaikesta tulisi kansanedustajan olla edes kohtalaisesti ajan tasalla.

 

Päälle vyöryvien asioiden lisäksi on perustyö, lakien säätäminen. Valiokunnat ja täysistunto kokoontuvat päivittäin käsittelemään lakiesityksiä. Tämäkin eduskunta on hyväksynyt jo liudan lakeja ja asetuksia. Rehellisyyden nimissä on tunnustettava, että osan sisällöstä en osaa sanoa mitään. Pienet, yksimieliset esitykset menevät istunnoissa ohi ilman sen kummempia keskusteluja.

 

Omien valiokuntien asioiden lisäksi virallinen tapa osallistua muihin teemoihin on niistä käytävät salikeskustelut, kirjalliset kysymykset sekä laki- ja toimenpidealoitteiden tekeminen. Hyvä tapa vaikuttaa ovat eduskunnan erilaiset kerhot ja verkostot, jossa teemasta kiinnostuneet edustajat yli puoluerajojen vievät asioita eteenpäin. Olen monessa kerhossa aktiivinen.

 

Kiinteänä osana työtä on yhteyden pitäminen äänestäjiin ja oman alueen toimijoihin. Olen aktiivisesti kiertänyt uutta vaalipiiriä niin omin päin kuin osallistumalla yhteisiin kansanedustajille järjestettyihin tilaisuuksiin.

 

Se, miten hyvin olen aikani käyttänyt ensimmäisenä täysistuntokautenani, jää teidän arvioitavaksenne.

 

Kolumni on julkaistu Karjalaisessa ja Savon Sanomissa 16.12.2015